Joukkoliikenteen kilpailutukset vuosina 2013–2014 : Oulu ja keskisuuret kaupungit
Kataja, Antti (2015)
Kataja, Antti
Hämeen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502192399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502192399
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin 11 kaupunkiseudun joukkoliikenteen kilpailutuksia vuosina 2013–2014. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten tarjouskilpailut onnistuivat ja miten tarjouskilpailuista ja joukkoliikennemarkkinoista saadaan jatkossa entistä toimivampia. Työn toimeksiantajana oli WSP, joka teki työn joukkoliikenteen kilpailutuksista Liikenneviraston ja 11 kaupunkiseudun tilaamana konsulttityönä.
Työssä tehtiin kyselytutkimus liikenteenharjoittajille ja toimivaltaisille viranomaisille sekä aineistotutkimus kerättyjen tarjouspyyntöasiakirjojen ja tarjousasiakirjojen pohjalta. Teoriaosuudessa haettiin lisäksi näkökulmaa käytyihin kilpailutuksiin taloustieteen lainalaisuuksista sekä kilpailuttamisen käytännöistä ja historiasta. Koska työssä tarkastellut kilpailutukset olivat ensimmäisiä alueillaan, ei niiden arviointiin ollut välittömiä aiempia vertailukohtia. Joukkoliikennettä on kuitenkin kilpailutettu vuodesta 1994 lähtien HSL:n, Turun ja Tampereen seuduilla.
Kilpailutukset onnistuivat enimmäkseen melko hyvin. Joillakin alueilla tarjousten määrä jäi osassa kohteista vähäiseksi ja hintataso oli odotettua korkeampi. Sopimusmalleista bruttomalli oli erityisesti liikenteenharjoittajien mielestä selkein ja tasapuolisin hankintatapa. Muutkin mallit, kuten kysyntäkannustemalli/kannusteurakka ja käyttöoikeussopimukset johtivat osassa kohteista hyvään tulokseen.
Aineistotutkimus osoitti, että kilpailukohteista pienet ja keskikokoiset kohteet houkuttelivat eniten tarjoajia. Myös sopimuskauden riittävä pituus ja pieni sopimuskauden aikainen liikenteen vähentämisen mahdollisuus edistivät kilpailua, mutta toisaalta ne vaikeuttavat liikenteen kehittämistä. Kalustovaatimusten tulisi olla kohtuullisia ja mahdollisimman yhtenäisiä valtakunnallisesti. Tilaajan tarjoama varikko tai varikkotila on tärkeä tekijä silloin, kun halutaan houkutella kilpailutettavalle liikennealueelle uusia liikenteenharjoittajia.
Työssä tehtiin kyselytutkimus liikenteenharjoittajille ja toimivaltaisille viranomaisille sekä aineistotutkimus kerättyjen tarjouspyyntöasiakirjojen ja tarjousasiakirjojen pohjalta. Teoriaosuudessa haettiin lisäksi näkökulmaa käytyihin kilpailutuksiin taloustieteen lainalaisuuksista sekä kilpailuttamisen käytännöistä ja historiasta. Koska työssä tarkastellut kilpailutukset olivat ensimmäisiä alueillaan, ei niiden arviointiin ollut välittömiä aiempia vertailukohtia. Joukkoliikennettä on kuitenkin kilpailutettu vuodesta 1994 lähtien HSL:n, Turun ja Tampereen seuduilla.
Kilpailutukset onnistuivat enimmäkseen melko hyvin. Joillakin alueilla tarjousten määrä jäi osassa kohteista vähäiseksi ja hintataso oli odotettua korkeampi. Sopimusmalleista bruttomalli oli erityisesti liikenteenharjoittajien mielestä selkein ja tasapuolisin hankintatapa. Muutkin mallit, kuten kysyntäkannustemalli/kannusteurakka ja käyttöoikeussopimukset johtivat osassa kohteista hyvään tulokseen.
Aineistotutkimus osoitti, että kilpailukohteista pienet ja keskikokoiset kohteet houkuttelivat eniten tarjoajia. Myös sopimuskauden riittävä pituus ja pieni sopimuskauden aikainen liikenteen vähentämisen mahdollisuus edistivät kilpailua, mutta toisaalta ne vaikeuttavat liikenteen kehittämistä. Kalustovaatimusten tulisi olla kohtuullisia ja mahdollisimman yhtenäisiä valtakunnallisesti. Tilaajan tarjoama varikko tai varikkotila on tärkeä tekijä silloin, kun halutaan houkutella kilpailutettavalle liikennealueelle uusia liikenteenharjoittajia.