Maskotin rooli erikoisnäyttelyssä

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee toimeksiantoa, jossa toimin näyttelysuunnittelijana Museo Leikissä järjestettävälle "Tokiosta Tapiolaan" -erikoisnäyttelylle, joka keskittyy japanilaisen populaarikulttuurin harrastamiseen Suomessa. Suunnittelin ja toteutin näyttelysuunnittelun, näyttelyarkkitehtuurin sekä viestintä- ja markkinointimateriaalit erityisesti maskottia hyödyntäen.

Keskityin maskotin luomisprosessiin ja rooliin kysyen: miten maskottia käytetään näyttelyviestinnässä ja miksi. Valitsin menetelmäksi tapaustutkimuksen, sillä maskotin roolista erikoisnäyttelyissä ei ole aiempaa empiiristä tutkimusta.

Japanilaista kawaii-estetiikkaa hyödyntävän maskotin koettiin merkittävästi edistävän näyttelyviestintää. Maskottia hyödynnettiin näyttelyn visuaalisessa ilmeessä, sisällöissä, viestintämateriaaleissa ja museopedagogiikassa, mikä auttoi tavoittamaan laajemman yleisön, teki näyttelyn sisällöistä helpommin lähestyttäviä ja ymmärrettäviä, lisäsi toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta sekä vähensi kaupallisen yhteistyön korostumista. Opinnäytetyöni tarjoaa uutta tietoa maskottien hyödyntämisestä näyttelyviestinnässä ja tukee Museo Leikin tavoitetta lisätä lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta, edistää hyvinvointia ja parantaa tiedon saavutettavuutta.

My thesis explores an assignment in which I served as the exhibition designer for the "From Tokyo to Tapiola" special exhibition at the Museum Leikki, focusing on the hobby of Japanese popular culture in Finland. I planned and executed the exhibition design, exhibition architecture, and communication and marketing materials, with a particular emphasis on utilizing a mascot.

I focused on the creation process and role of the mascot asking: how is the mascot used in exhibition communication, and why. I chose a case study method, as there is no prior empirical research on the role of mascots in special exhibitions.

A mascot inspired by Japanese kawaii aesthetics was perceived to significantly enhance exhibition communication. The mascot was integrated into the exhibition’s visual design, content, communication materials, and museum pedagogy, which helped reach a broader audience, made the exhibition content more accessible and understandable, increased interactivity and engagement, and reduced the prominence of commercial collaboration. My thesis provides new insights into the use of mascots in exhibition communication and supports Museum Leikki’s goal of promoting cultural inclusion, enhancing the well-being of children and young people, and improving accessibility to knowledge.