Hoitoon vai ei? : neuvolan 4-vuotistarkastuksessa Lene-seulaan jääneen lapsen hoitopolku

Abstract

Lastenneuvola-asetus kehottaa tarkempiin ja kokonaisvaltaisempiin tutkimuksiin, jossa koko perheen terveyttä ja hyvinvointia arvioidaan. Laajoissa terveystarkastuksissa, jollainen 4-vuotistutkimus on, painottuu ennaltaehkäisevätyö ja varhaisen puuttumisen malli.

Tämä kehittämisprojekti oli osa Sosiaali- ja Terveysministeriön (STM) Kaste-ohjelman Hyvinvoiva lapsi ja nuori-hanketta. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja kehittää ehkäiseviä- ja varhaisentuenpalveluja, joihin hoitopolku katsotaan kuuluvaksi.

Hoitopolun luominen oli tärkeää, koska leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio (Lene) arvioi lapsen neurologisen kehityksen kokonaistilanteen, mutta se ei määritä selkeää rajaa, joka määräisi osan lapsista tarkempiin tutkimuksiin ja tukitoimien pariin. Turun kaupungille ei ollut määritelty selkeitä hoitoon ohjautumiskriteereitä.

Kehittämisprojektin soveltavan tutkimuksen tavoitteena oli saada selville haastatteluihin valittujen henkilöiden käsityksiä siitä, millaisilla kriteereillä 4v. Lenessä seulaan jääneitä lapsia lähetetään jatkotutkimuksiin ja – hoitoon sekä selvittää, mikä on lapsen ongelman mukainen oikea jatkohoitopaikka. Monialaiselle asiantuntijaryhmälle (n=7) tehtiin ryhmäteemahaastattelu. Lisäksi yhdelle henkilölle (n=1) tehtiin yksilö teemahaastattelu; hän ei päässyt osallistumaan ryhmähaastatteluun. Aineiston analysointiin sovellettiin sisällönanalyysiä. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan Lene sisältää hyvät kriteerit lapsen jatkotutkimukseen lähettämiselle, eikä niitä olla valmiita löysentämään vaikka resurssit ovat kaikkialla melko vähäiset. Kehittämisprojektin tuotoksena syntyi hoitopolku. Tarkemmat lapsen ongelman mukaiset jatkotutkimuspaikat määriteltiin aineiston, asiantuntijapaneelin sekä projektiryhmän avulla. Hoitopolun tarkoitus oli selventää henkilöstölle jatkotutkimuksiin ohjautumiskriteereitä sekä varmistaa tasainen palvelujen saatavuus jokaiselle 4-vuotiaalle lapselle.

Kehittämisprojekti oli hyödyksi lasten ja perheiden kanssa työskenteleville. Välttämällä päällekkäisten lähetteiden tekeminen säästyy resursseja. Perimmäisenä hyödynsaajana ovat kuitenkin lapsi ja perheet, jotka pääsevät nopeammin ja varhemmin oikeaan, ongelmanmukaiseen jatkohoitopaikkaan.

The decree on child welfare clinics calls for thorough and wholesome examinations where the health and well-being of the whole family is assessed. These extensive health checks, including the 4-year-old check-up, emphasise preventive work and early intervention.

This development project was part of the Kaste program's Healthy Child and Youth project at the Finnish Ministry of Social Affairs and Health. The goal of the project was to reinforce and develop preventive and early support services including the care pathway.

Creating the care pathway was important, because the 'Lene' test assesses the child's overall neuro-developmental situation but does not determine a clear cut-off point for further examina-tion or support measures. No clear criteria for treatment were determined for the city of Turku.

The goal of the applied research carried out in the project was to find out the views of the inter-viewees on the criteria for sending children with problems found in the screening for further examination or treatment and to determine the right place of treatment. A themed group inter-view was conducted on a diversified group of experts (n=7) as well as an individual interview on one person (n=1). The data was analysed using content analysis. According to the experts, the 'Lene' criteria for sending a child for further examination is good, and the experts were not ready to loosen the criteria despite low resources. The project resulted in the care pathway. Using the data, a detailed criteria for further examination places based on the child's problem was created with the expert panel and the project team. The purpose of the care pathway is to make the criteria for further examination clearer to the personnel and to guarantee equal availability of services for every 4-year-old.

The project was useful in enabling personnel working with children and families to avoid dupli-cate referrals thus saving resources. The ultimate beneficiaries are the children and families who will get treatment faster and at the right place.