Naisjohtajan tie

Abstract

Tutkimus lähti liikkeelle Helsingin Sanomien artikkelista (9.3.2024), jossa todettiin naisjohtajien puuttuvan yritysten ylimmästä johdosta, koska naisilla on vähemmän verkostoja, he eivät hyödynnä mentoreita ja heihin kohdistuu tiedostamattomia ennakkoluuloja. Tämä artikkeli loi kiinnostuksen toteuttaa tutkimus, jossa selvitetään, millainen on naisjohtajan tie, onko se mutkainen ja millä keinoin sitä voisi silottaa.

Tutkimuksessa haluttiin nostaa esille johtajanaisten kertomana, mitä erilaisia urapolun esteitä ja edistäviä tekijöitä he tiedostivat olevan. Uralla eteneminen vaatii osaamisen ja sopivan persoonallisuuden lisäksi päättäväisyyttä, verkostoja sekä suosituksia. Naisten haasteina nähtiin alitajuinen epävarmuus ja huijarisyndrooma, jotka voivat olla esteenä korkeampien tehtävien tavoitteluun. Lisäksi roolimallien merkitys korostui, sillä esikuvat auttavat naisia näkemään itsensä luontevasti johtotehtävissä.

Tutkimusvastausten perusteella nainen pääsi johtajaksi kouluttautumalla yliopistossa, tekemällä kovaa työtä uransa eteen, hakemalla korkean profiilin töitä, joissa on myös hyvät esihenkilöt sillä esihenkilön rooli uralla etenemisen vauhdittamisessa, koettiin elintärkeäksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten naisten tyypillisimmät ominaisuudet ja kompetenssit kohtaavat ylimpien johtotehtävien vaateisiin. Tutkimukseen osallistuneet naiset kokivat ihmissuhdetaidot tärkeimmiksi johtajataidoikseen ja he olivat motivoituneita pyrkimään yrityksen ylimpään johtoon.

Tutkimus tehtiin kyselynä kokeneille naisjohtajille, jotka ovat edenneet yritysjohtoon tai vastaaviin tehtäviin. Tutkimus pyrki syventämään ymmärrystä naisjohtajuudesta ja rohkaisemaan naisia suunnittelemaan työuriaan tavoitteellisemmin. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta siitä, miten omia uramahdollisuuksia voi kehittää.