Ilmastokestävä pientalopiha - Pientalotontin typologinen tarkastelu

Abstract

Kaupunkisuunnittelulla on merkittävä rooli vallitsevan ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisy- ja sopeuttamistoimissa. Ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun keskeisenä ratkaisuna pidetään kaupunkirakenteen tiivistämistä. Tiivistämisen tiedetään olevan hyödyistään huolimatta myös uhka kaupunkien pienilmastolle ja elinympäristön biodiversiteetille. Tiivistäminen koskettaa myös kaupunkien pientaloalueita, joilla tiivistäminen näkyy muun muassa tonttitehokkuuden kasvattamisena, tonttien lohkomisena ja tonttikokojen pienentämisenä. Ilmastokestävä pientalopiha -opinnäytetyö tutkii pientalotontin ominaisuuksia ja mahdollisuuksia olla osana ilmastokestävää kaupunkirakennetta. Opinnäytetyössä tarkastellaan typologisen menetelmän avulla, millaiset päätökset ja suunnitteluratkaisut, alkaen asemakaavoituksesta aina pihasuunnitteluvaiheeseen asti, vaikuttavat tontin ilmastokestävyyteen eli resilienssiin.

Menetelmänä typologiaa on hyödynnetty erityisesti arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun aloilla jo pitkään. Tutkimusmenetelmänä typologiatarkastelu on oiva keino havainnollistaa tilojen, muotojen ja elementtien suhdetta ja vaikutusta toisiinsa. Pientaloalueiden ja yksittäisen pientalopihan mittakaavassa typologista menetelmää ei kuitenkaan ole aiemmin hyödynnetty viheralan ja ilmastokestävyyden näkökulmasta, joten tutkimusaiheena pientalotontin typologinen tarkastelu on uutuusarvoltaan mielenkiintoinen. Pientaloalueiden pihoista muodostuvan vihreän ja läpäisevän pinta-alan merkitys osana kaupunkien ekologista viherverkkoa on vasta hiljattain ymmärretty. Suomen asuntokannasta lähes puolet ovat pientalorakennuksia, joten merkittävä osa kunkin kaupungin vihreästä ja läpäisevästä pinta-alasta muodostuu pientaloasukkaiden omistamista piha-alueista.

Opinnäytetyössä toteutettu typologinen tarkastelu niin tyyppitontti kuin -korttelimittakaavassa osoittaa, miten suuri merkitys jo asemakaavoitusvaiheessa tehdyillä ratkaisuilla ja kaavakohtaisilla määräyksillä on tontin ilmastokestävyyden tasolle. Rakennusten sijoittelu tontilla vaikuttaa erityisesti suurten, pienilmaston ja biodiversiteetin kannalta tärkeiden puiden tonttikohtaiseen lukumäärään. Läpäisemättömien pintojen kokonaispinta-ala muodostuu rakennusten, tonttiliittymän ja auringonvalon tulosuunnan muodostamasta kokonaisuudesta, joka voi pahimmillaan vähentää radikaalisti läpäisevän, hiiltä sitovan, vihreän pinta-alan määrää. Suomen asuntokannasta lähes puolet on omakoti- tai paritaloja. Pientalopihoilla on siksi keskeinen rooli kaupungeissa hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää, mutta keinoja ilmastonmuutokseen varautumiseen ja sopeutumiseen tarvitaan – myös pientalotonttitasolla.