Näihin töihin ei opita, näihin synnytään? : persoonallisuustestit työmenestystä ennustamassa

Abstract

Tämä opinnäytetyö kumpusi persoonallisuustestien kasvavasta suosiosta osana rekrytointia. Yhä useampi käyttää persoonallisuustestejä työelämässä, mutta ne ovat leviämässä myös koulutuksen puolelle. Persoonallisuuden testauksella tehdään suuria lupauksia paremmista rekrytoinneista ja syrjimisen vähentämisestä. Opinnäytetyön keskeisin teesi on selvittää, mitä tutkimusnäyttö todellisuudessa sanoo persoonallisuustestauksen ja työmenestyksen välisestä yhteydestä. Opinnäytetyön teoriapohja määrittelee ensin persoonallisuuden olemuksen, jonka jälkeen se siirtyy tarkastelemaan sen roolia työelämässä nyt ja ennen sekä persoonallisuuden testauksen pohjaa. Lopuksi ennen itse tutkimusosuutta käsitellään tiedettä, pseudotiedettä ja tieteen tulkinnan kompastuskiviä. Tutkimusosuus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusosuuteen on valittu kuusi (6) tutkimusta, jotka jollain tavalla käsittelevät persoonallisuuden ja työmenestyksen välistä suhdetta. Mukaan on otettu sekä meta-analyysejä että yksittäisiä tutkimuksia. The Big Five-teorian dominoidessa nykymaailman persoonallisuusteorioiden kenttää, sekä teoria että valitut tutkimukset painottavat tätä teoriaa. Tutkimustuloksista voidaan nostaa varsinkin tunnollisuuden vahva yhteys työmenestykseen lähes jokaisessa tutkimuksessa. Myös ekstroversiolla sekä avoimuudella oli joissakin ammattiryhmissä vahva korrelaatio. Tärkein huomio tutkimuksien perusteella kuitenkin on, ettei niistä voida mitenkään todentaa syy-seuraussuhdetta. Pelkän korrelaation pohjalta ei voida sanoa, että tietyt persoonallisuuspiirteet johtaisivat työmenestykseen, eikä tulosten perusteella voida sanoa, etteikö valitsematta jääneet olisi menestyneet samoissa ammateissa. On myös laaja kirjo muita työmenestyksen kannalta arvokkaita muuttujia, kuten motivaatio, sosiaaliset taidot, koulutus ja työympäristö, joita ei pystytty tutkimuksissa arvioimaan. Kausaliteetin eli syy-seuraussuhteen todentaminen teoriassakin on erittäin hankalaa, jos ei jopa mahdotonta persoonallisuuden ja työmenestyksen kontekstissa. Tärkeää on silti huomata, että tämän opinnäytetyön otanta on suhteessa pieni. Jatkotutkimusta ja yhteiskunnallista keskustelua vaatii persoonallisuustestien käytön mielekkyys. Testauksella tehostetaan varmasti rekrytointeja, mutta niiden yhteiskunnallisia hyöty-haittasuhteita tulee tarkastella kriittisesti sosiaalisen kestävyyden kannalta. Pahimmassa tapauksessa työpaikan epääminen voi muuttua itseään toteuttavaksi ennusteeksi ja liiallinen luotto joko alleviivata olemassa olevia tai jopa lisätä epätasa-arvoa työelämässä.