Taiteen parantava voima skitsofreniaa sairastavan elämässä

Abstract

Opinnäytetyö tarkastelee taiteen ja kuvantekemisen vaikutusta skitsofrenian hoidossa. Työn keskiössä on itseoppinut taiteilija Joni Kulmala, jonka elämässä kuvantekeminen on toiminut keskeisenä selviytymiskeinona vakavan psykiatrisen sairauden, skitsofrenian kanssa. Taiteilija on jatkanut luovaa taiteen tekemistä koko elämänsä ajan, ja se on ollut hänelle keino havainnoida ja käsitellä tunteita. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda näkyviin kuvallisen työskentelyn parantava vaikutus ja lisätä ymmärrystä taiteen mahdollisuuksista mielenterveysongelmien, kuten skitsofrenian hoidossa.

Opinnäytetyön keskeiset käsitteet ja teoriapohja liittyvät erityisesti skitsofreniaan, kuvataideterapiaan sekä luovuuden merkitykseen mielenterveyden hoidossa ja kuntoutuksessa. Työssä tarkastellaan, miten kuvan tekeminen voi toimia terapiana ja kuntoutusmenetelmänä skitsofreniaa sairastaville henkilöille. Lisäksi käsitellään yksilöllisen kuntoutuksen ja yhteisöllisyyden merkitystä mielenterveyden hoidossa.

Opinnäytetyön toiminnallisessa osuudessa järjestettiin työn keskiössä olevalle taiteilijalle taidenäyttely, jossa esiteltiin hänen merkittävimpiä töitään. Näyttelyprosessiin kuuluivat myös tapaamiset taiteilijan kanssa sekä keskustelut hänen kanssaan kuvallisen työskentelyn merkityksestä elämänkaaressa ja näyttelyyn liittyvistä kokemuksista. Näyttelyn avulla tuotiin näkyväksi, millaista elämä on skitsofreniaa sairastavan henkilön näkökulmasta ja miten taide on auttanut kuvien tekijää eri elämänvaiheissa.

Opinnäytetyössä toteutettu näyttelyprosessi tuki näkemystä, että taide voi olla tehokas itseilmaisun väline mielenterveyskuntoutuksessa. Taide terapeuttisena välineenä auttaa syventämään itsetuntemusta ja tarjoaa väylän sisäisen maailman tutkimiseen. Taiteen tekeminen voi edistää itsetuntoa, tarjota onnistumisen kokemuksia ja tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia. Luovien menetelmien käytön laajentaminen mielenterveystyössä olisi tärkeää ennaltaehkäisevänä ja tukevana keinona.

The thesis examines the impact of art and image-making in the treatment of schizophrenia. The work focuses on the self-taught artist Joni Kulmala, in whose life image-making has served as a key means of coping with the serious psychiatric illness, schizophrenia. The artist has continued to make creative art throughout his life, and it has been a way for him to observe and process emotions. The aim of the thesis is to highlight the healing effect of visual work and to increase understanding of the possibilities of art in the treatment of mental health problems, such as schizophrenia.

The thesis's key concepts and theoretical basis are particularly related to schizophrenia, visual arts therapy, and the importance of creativity in mental health care and rehabilitation. The thesis examines how image-making can serve as a therapy and rehabilitation method for people with schizophrenia. It also discusses the importance of individual rehabilitation and community in mental health care.

In the functional part of the thesis, an art exhibition was organized for the artist at the center of the work, presenting his most significant works. The exhibition process also included meetings with the artist and discussions with him about the importance of visual work in the life cycle and experiences related to the exhibition. The exhibition made visible what life is like from the perspective of a person with schizophrenia and how art has helped the creator of the images at different stages of life.

The exhibition process implemented in the thesis supported the view that art can be an effective means of self-expression in mental health rehabilitation. Art as a therapeutic tool helps to deepen self-awareness and provides a path to exploring the inner world. Making art can promote self-esteem, provide experiences of success and support holistic well-being. Expanding the use of creative methods in mental health work would be important as a preventive and supportive means.