Tärinämittauksen standardien ja ohjeiden vertailu : louhinnan tärinämittaus

Abstract

Louhintatöiden tärinämittaus on vakiintunut tiivistyneiden asuinalueiden ja työmaiden rakentamisvaatimusten myötä. Tärinämittauksessa noudatetaan maakohtaisia normeja ja standardeja. Standardit ja normit määrittelevät tärinämittarin asennuksen ja tärinän raja- tai ohjearvot. Suomessa normi on ohjeellinen, kun yleisesti muualla maailmassa käytetään standardeja. Maakohtaisesti määritetyt ohjeet ja standardit perustuvat alueen maaperän ja rakennuskannan olosuhteisiin. Eri maiden käytäntöihin vaikuttavat myös kulttuuriset tekijät, kuten mittarien varkausriski ja asennusmahdollisuus.

Opinnäytetyössä vertailtiin tärinämittauksen eri ohjeiden ja standardien välisiä eroja käytännön mittauksin Suomen Kansallismuseon laajennuksen louhintatyömaalla joulukuussa 2023. Vertailussa oli Suomen ohje, sekä Ruotsin, Saksan, Britannian ja Yhdysvaltojen standardit. Ohjeesta ja standardeista koostettiin erilliset mittausohjeet sekä työmaakohtainen tärinämittaussuunnitelma. Tärinämittaukset tehtiin kolmesta työmaata lähimmästä maa- tai kallionvaraisesti perustetuista rakennuksesta. Standardi- ja ohjekohtaisista mittaustuloksista laskettiin ohje- ja raja-arvot. Raja- ja ohjearvoja sekä niiden saavuttamista vertailtiin. Tavoitteena oli selvittää eri ohjeiden ja standardien toimivuutta ja tiukkuutta Suomen ympäristössä.

Tulosten mukaan käytettävien standardien tai ohjeiden tulisi vastata maakohtaisia olosuhteita tai vaatimuksia, sillä muutoin altistutaan vääristyneille mittaustuloksille. Useamman mittauspisteen merkitys oli vähäinen, kun noudatettiin oikeanlaista ohjeistusta tai standardia. Saksan standardi ei soveltunut Suomen ympäristöön, sillä Suomessa on kova peruskallio, eikä kalkkikiveä. Maa- ja kallioperä on pehmeämpää myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Suomi oli käytännön mittauksissa Saksan jälkeen tiukin. Pelkästään ohje- tai raja-arvoja tarkastellessa Ruotsi oli Saksan jälkeen tiukin. Suomessa mitataan kolmekomponenttisesti, kun Ruotsissa mitataan yksikomponenttisesti. Maaperästä mitattiin kantavan rakenteen kanssa samansuuntaisia mittaustuloksia raja-arvojen saavutuksessa, kun mittauspisteet sijaitsivat toisiaan lähellä. Britannian ja Yhdysvaltojen tulokset olivat samankaltaisia raja-arvojen ja niiden saavuttamisen suhteen.

Työmaa oli poikkeuksellinen, sillä sallitut tärinätasot olivat tavanomaista matalampia suojeltujen rakennusten ympäristössä.