Läheiset osana päihdekuntoutusta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on etsiä ja koota tietoa päihdekuntoutujien läheisten merkityksestä kuntoutukseen ja siitä, miten läheiset voivat tukea kuntoutusta. Tavoitteena on saada päihdekuntoutuksen käytännön työhön ideoita toimeksiantajalle.

Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoja tarkempaan laadulliseen tutkimukseen valittiin kymmenen. Aineistot ovat sekä kotimaisia että kansainvälisiä ja iältään enintään 12 vuotta vanhoja. Sisällönanalyysi on toteutettu aineistolähtöisesti, ja sisältö jaoteltu viiteen yhdistävään kategoriaan: lähiverkostoon kuuluvat henkilöt, työntekijän osuus lähisuhteiden osallistamisessa, läheisten osuus päihdekuntoutuksessa, läheisiltä saatava käytännön tuki ja läheisyhteistyön haasteet.

Läheisten tuki on joko henkistä, eli läheinen on läsnä ja kuuntelee, tai taloudellista. Läheiset pystyvät myös rajoittamaan ja ehkäisemään kuntoutujan päihteiden käyttöä. Läheiset nähdään kuntoutujalle voimavarana ja läheisten merkitys nousee esiin etenkin, kun kuntoutusta ollaan päättämässä ja kuntoutuja siirtyy itsenäisempään arkeen.

Työntekijän rooli painottuu etenkin siihen, että jaetaan tietoa kuntoutusprosessista läheisille ja ymmärretään, milloin läheiset ovat kuntoutuksen edesauttajat ja milloin haaste. Läheisyhteistyössä yleisin haaste on läheisen itsensä päihteidenkäyttö. Päihteitä käyttävässä ympäristössä voi olla vaikeaa pysyä raittiina ja tutusta sosiaalisesta ympäristöstä saattaa olla hankalaa irrottautua.

Läheiset voivat edesauttaa kuntoutusta, mutta se, että on läheisiä, jotka kykenevät olemaan tukena, ei ole itsestään selvää. Aina ei siis ole mahdollista osallistaa läheisiä kuntoutukseen, jos heitä ei ole tai he ovat haaste kuntoutukselle. Jatkossa kuntoutujien läheisten määrää voitaisiin tutkia, jotta saataisiin käsitys siitä, kuinka usein läheisyhteistyö on mahdollista.