Att leva med diabetes typ 1 : En kvalitativ studie om diabetikers uppväxt och vardag

Abstract

Syftet med studien var att ta reda på hur barn och ungdomar som blev diagnosticerade med diabetes typ 1 har blivit bemötta i deras omgivning och hur de förhåller sig till sin diagnos i dagens läge. Det kan finnas mycket osäkerhet och rädsla att få en diagnos på en livslång sjukdom som barn vilket omgivningen kan märka av. Hur har de reagerat på det? Respondenten önskar att lärare, föräldrar och även vårdpersonal kan ta detta i beaktande då ett barn eller ungdom nyligen fått diagnosen diabetes typ 1.

Studiens frågeställningar var ”Hur påverkas barn och ungdomar av sin diagnos under sin uppväxt?” och ”Hur förhåller sig de som växt upp med diabetes till sin sjukdom idag?”. Som teoretisk utgångspunkt har Dorothea Orems egenvårdsteori (2003) använts.

Studien har använts sig av en kvalitativ metod. Metoden innebär att respondenten intervjuat olika deltagare som blivit diagnosticerad med diabetes typ 1 som barn eller ungdom. Som insamlingsmetod användes dataanalys. Fyra deltagare har intervjuats till studien.

Frågeställningarna blev besvarade i resultatet. Deltagarna har haft olika form av upplevelser att diagnosticeras med diabetes typ 1 i ung ålder och de har alla egna sätt att utrycka hur de förhåller sig till diagnosen idag. I resultatet syns även deltagarnas egen syn och tankar på omgivningen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tyypin 1 diabetesta sairastavia lapsia ja nuoria on hoidettu heidän ympäristössään ja miten he liittyvät diagnoosiinsa tänä päivänä. Voi olla paljon epävarmuutta ja pelkoa saada lapsena elinikäisen sairauden diagnoosi, jonka ympärilläsi olevat voivat huomata. Miten he ovat reagoineet siihen? Vastaaja toivoo, että opettajat, vanhemmat ja jopa terveydenhuollon ammattilaiset voisivat ottaa tämän huomioon, kun lapsella tai nuorella on äskettäin diagnosoitu tyypin 1 diabetes.

Tutkimuksen kysymykset olivat "Miten diagnoosi vaikuttaa lapsiin ja nuoriin lapsuudessa?" ja "Miten diabeteksen kanssa kasvaneet suhtautuvat sairauteensa nykyään?". Dorothea Oremin itsehoitoteoriaa (2003) on käytetty teoreettisena lähtökohtana.

Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista menetelmää. Menetelmä tarkoittaa, että vastaaja haastatteli eri osallistujia, joilla diagnosoitiin tyypin 1 diabetes lapsena tai nuorena. Keruumenetelmänä käytettiin data-analyysiä. Tutkimusta varten on haastateltu neljää osallistujaa.

Kysymyksiin vastattiin tuloksissa. Osallistujilla on ollut erilaisia kokemuksia tyypin 1 diabeteksen diagnosoinnista nuorena, ja heillä kaikilla on omat tapansa ilmaista, miten he liittyvät diagnoosiin tänään. Tulokset kertovat myös osallistujien omista näkemyksistä ja ajatuksista ympäristöstään.

The purpose of the study was to find out how children and adolescents who were diagnosed with type 1 diabetes have been treated in their surroundings and how they relate to their diagnosis today. There can be a lot of uncertainty and fear about getting a diagnosis of a lifelong illness as a child, which those around can notice. How have they reacted to it? The respondent wishes that teachers, parents and even healthcare professionals can take this into account when a child or adolescent has recently been diagnosed with type 1 diabetes.

The study's questions were "How are children and adolescents affected by their diagnosis during their childhood?" and "How do those who grew up with diabetes relate to their disease today?". Dorothea Orem's self-care theory (2003) has been used as a theoretical starting point.

The study has used a qualitative method. The method means that the respondent interviewed different participants who were diagnosed with type 1 diabetes as a child or adolescent. Data analysis was used as a collection method. Four participants have been interviewed for the study.

The questions were answered in the results. The participants have had different forms of experiences of being diagnosed with type 1 diabetes at a young age and they all have their own ways of expressing how they relate to the diagnosis today. The results also show the participants' own views and thoughts about their surroundings.