Eronneiden isien yksinäisyys ja terveydenhoitajan tuki

Abstract

Yksinäisyys voi ilmetä niin emotionaalisena kuin sosiaalisena ongelmana ja sen on todettu vaikuttavan merkittävästi ihmisten hyvinvointiin eron jälkeen. Eronneet isät voivat kokea yksinäisyyttä, joka liittyy eroon lapsista, heikentyneisiin sosiaalisiin suhteisiin ja elämänmuutoksiin. Ero voi muuttaa isän ja lasten välistä suhdetta, ja isät kokevat usein huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, etteivät voi olla läsnä lapsen arjessa. Terveydenhoitajan rooli on tärkeä yksinäisyyden ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa. Terveydenhoitajan tehtävänä on tunnistaa yksinäisyyden vaikutukset ja tarjota oikea-aikaista tukea. Tärkeää on, että terveydenhoitaja huomioi isän roolin vanhempana ja tarjoaa ohjausta elämänhallinnassa, vertaistuen löytymisessä ja jaksamisen tukemisessa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa eronneiden isien tuntemaa yksinäisyyttä, millaisia tuntemuksia yksinäisyys heissä herättää ja miten he toivoisivat terveydenhoitajan tukevan heitä yksinäisyyden kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää terveydenhoitajien työtä tunnistamaan ja tuomaan esiin eronneiden isien yksinäisyyttä sekä tuoda terveydenhoitajille työkaluja puuttua eronneiden isien kokemaan yksinäisyyteen. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavina oli neljä eronnutta yksinäistä isää ja heidän vastauksensa analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.

Opinnäytetyön johtopäätöksinä todettiin, että eronneet isät kokivat yksinäisyyden negatiivisena tunteena, johon liittyi surua, turhautumista, riittämättömyyttä, syyllisyyttä ja ikävää, erityisesti lapsista erossa olemisen ja sosiaalisten suhteiden vähentymisen vuoksi. Yksinäisyyttä voitiin ennaltaehkäistä varhaisella puuttumisella eron jälkeen ja tarjoamalla tukea isien vanhemmuudessa sekä ohjaamalla vertaistukiryhmiin ja muihin verkostoihin. Isät toivoivat, että terveydenhoitajat huomioisivat heidän tunteensa ja tarpeensa, tarjoaisivat yksilöllistä ja empaattista tukea sekä auttaisivat vertaistuen ja eron jälkeisen elämänhallinnan kanssa. Terveydenhoitajat voivat tukea isää tarjoamalla emotionaalista tukea, kuten kuuntelua, sekä konkreettista ohjausta palveluiden ja tukiryhmien pariin. On tärkeää huomioida isien hyvinvointi ja tukea heitä sosiaalisten suhteiden ja tukiverkostojen kehittämisessä.