Sosiaalipalvelut kahden järjestelmän välissä : tilapäinen suojelu - turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus

Abstract

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Euroopan unioni aktivoi uudenlaisen maahantulojärjestelmän Unionin jäsenvaltioille. Sen tavoitteena oli helpottaa sotaa pakenevien ukrainalaisten vastaanottamista jäsenvaltioihin. Perinteisen turvapaikkaprosessin rinnalle tuli uudenlainen järjestelmä, jonka avulla Ukrainasta sotaa pakenevat pääsivät nopeutetusti kohdemaahansa EU-alueella. Tämän uuden maahantulojärjestelmän nimi on tilapäinen suojelu. Tilapäinen suojelu eroaa osin merkittävästi yli 30 vuotta Suomessa olleesta turvapaikanhakuprosessista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, millainen tämä uusi järjestelmä on. Tarkoitus oli selvittää, miten uusi maahantulojärjestelmä on vaikuttanut sosiaalipalveluita tarjoavan ryhmän asiakastyöhön, kun käytössä on kaksi toisistaan poikkeavaa prosessia. Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus toteutettiin ryhmähaastatteluna yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa Turun vastaanottokeskuksessa. Haastatteluun osallistui sosiaalipalveluita tuottava ryhmä. Haastattelutilaisuus oli puolistrukturoitu ja analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui tilapäisestä suojelusta ilmiönä vastaanottokeskuksen työympäristössä. Turvapaikanhakuprosessin rinnalle käyttöönotettu uusi järjestelmä, uudenlainen asiakasryhmä ja lyhyessä ajassa suuri maahan saapunut asiakasmäärä loivat vastaanottokeskukseen useita erilaisia ilmiöitä, joita sosiaalipalveluja tuottavan ryhmän oli kohdattava. Haasteita esiintyi muun muassa turvapaikanhakijoiden asenteissa sekä uusien prosessien ja toimintatapojen luomisessa uuden järjestelmän myötä. Työtavoissa on tapahtunut muutoksia johtuen uuden asiakasryhmän tavasta asioida sosiaalipalveluiden kanssa, selkein muutos oli etätyöskentely. Uusi viiteryhmä toi mukanaan uudenlaisia kulttuurillisia ilmiöitä, joita turvapaikanhakijoiden keskuudessa ei ollut ennen nähty niin laajasti, ja uusien palvelutarpeiden takia näihin ilmiöihin oli reagoitava uusilla tavoilla. Työntekijöiden näkökulmasta tilapäinen suojelu nähtiin järjestelmänä, joka pystyi liittämään paremmin yhteiskuntaan ja oli monelta osin laadukkaampi tarjottavien palvelujen kannalta. Työntekijöiden mielestä merkittävin kehityskohde nykyisessä tilanteessa oli turvapaikanhakijoiden prosessin sujuvoittaminen.