Jazztyöpaja! : yhteisöllistä jazzpedagogiikkaa

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena yhteistyössä Keski-Pohjanmaan konservatorion kanssa. Toimintajakso koostui kahden kuukauden työpajasta, jossa pop/jazz-musiikin perustutkinto-opiskelijoille opetettiin jazzmusiikin yhtyesoittoa, improvisointia ja teoriaa. Jazzmusiikin opettamisen lisäksi pajan tavoitteena oli tukea opiskelijoiden minäpystyvyyden kasvamista muusikkoina.

Opinnäytetyön tavoitteina oli esitellä jazztyöpajan konsepti, kehittää sen opetusmenetelmiä, työtapoja ja materiaaleja sekä tutkia pajan vaikutuksia opiskelijoiden tietoihin, taitoihin ja minäpystyvyyteen muusikkoina. Tavoitteena oli myös tuoda uutta sisältöä jazzpedagogiikan kentälle ja innostaa pedagogisia toimijoita positiivisen ja yhteisöllisen pedagogiikan käyttämiseen jazzmusiikin opetuksessa.

Opinnäytetyön perustana oli fenomenologinen tieteenfilosofia. Aineistoa kerättiin opetuspäiväkirjan, kyselylomakkeiden ja kirjallisten lähteiden keinoin. Tutkimustuloksia analysoitiin fenomenologisella ja kuvailevalla data-analyysillä.

Tutkimustulosten mukaan jazztyöpaja onnistui vaikuttamaan positiivisesti opiskelijoiden tietoihin ja taitoihin jazzmusiikissa sekä heidän minäpystyvyyteensä muusikkoina. Opiskelijoiden koettu tietotaito kasvoi keskimäärin 31 % kyselyiden välillä, positiiviset minäkäsitykset kasvoivat 15 % ja negatiiviset minäkäsitykset vähenivät 10 %. Erityisen positiivinen vaikutus jazztyöpajalla oli esiintymisjännitykseen – opiskelijat kokivat jazztyöpajan jälkeen keskimäärin 44 % vähemmän esiintymisjännitystä kuin ennen pajaa. Opiskelijat itse kokivat myös hyötyneensä pajasta. Toimintajakson aikana ilmeni yllättäviä haasteita opiskelijoiden sitoutumisessa läsnäoloon ja työtehtävien tekemiseen. Interventioksi ehdotettiin joko pajan vaihtamista pakollisesta valinnaiseksi kurssiksi tai tiukempia sääntöjä ja seuraamuksia poissaolojen ja myöhästymisien suhteen.

Jazztyöpaja vaikutti tutkimuksen perusteella kehittymiskykyiseltä konseptilta, jolla on mahdollisuus saada tulevaisuudessa aikaan vielä parempia tuloksia opiskelijoiden oppimisen ja minäpystyvyyden tukemisessa.

This thesis was carried out as an action research in cooperation with the Central Ostrobothnia Conservatory. The action period consisted of a two-month workshop, where undergraduate students of pop/jazz music were taught jazz ensemble playing, improvisation and theory. In addition to teaching jazz music, the aim of the workshop was to support the students' self-efficacy as musicians.

The objectives of the thesis were to present the concept of the jazz workshop, to develop its teaching methods, working methods and materials, and to study the impact of the workshop on students' knowledge, skills and self-efficacy as musicians. The aim was also to bring new content to the field of jazz pedagogy and to inspire pedagogues to use positive and collaborative pedagogy in teaching jazz music.

The thesis was based on a phenomenological philosophy of science. The research material was collected through a teaching diary, questionnaires and written sources. Phenomenological and descriptive data analysis were used to analyse the research findings.

According to the research results, the jazz workshop was successful in positively influencing the students' knowledge and skills in jazz music and their self-efficacy as musicians. On average, students' perceived knowledge increased by 31% between surveys, positive self-concepts increased by 15% and negative self-concepts decreased by 10%. The jazz workshop had a particularly positive impact on their performance anxiety – students experienced a 44% lower average level of anxiety after the workshop. The students also felt that they had benefited from the workshop. During the activity period, there were surprising challenges in engaging students to attend and work in the workshop. Intervention was proposed either to change the workshop from a compulsory to an optional course or to introduce stricter rules on absenteeism and tardiness.

Based on the study, the jazz workshop seemed to be a promising and evolving concept with the potential to achieve even better results in supporting participants' learning and self-efficacy in the future.