Monialainen yhteistyö kuraattorin näkökulmasta koulussa pysymisen tukemisessa

Abstract

Tutkimuksellisella opinnäytetyöllä selvitettiin kuraattoreiden kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä koulussa pysymisen tukemisessa. Tavoitteena oli lisätä tietoa monialaisesta yhteistyöstä koulussa pysymisen tukemisessa. Tarkoituksena oli ymmärtää kuraattorien näkemyksiä ja kokemuksia siitä, millä tavoin monialaista yhteistyötä koulussa pysymisen tukemiseksi tehdään. Miten se mahdollistuu, keitä siihen osallistuu ja miten koulussa pysymistä voidaan tällä tukea? Työelämäyhteytenä toimi Pirkanmaan hyvinvointialue, Pirha, joka tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut Pirkanmaan alueella.

Monialaisen yhteistyön tekemisestä puhutaan paljon, mutta sen onnistuminen ei ole itsestään selvyys. Lakikin velvoittaa monialaiseen yhteistyöhön koulun henkilökunnan, opiskeluhuollon toimijoiden, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kunnan sekä kolmannen sektorin välillä. Opiskeluhuolto on tärkeä osa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa ja huonovointisuuden ehkäisemisessä. Kuraattori tekee sosiaalityötä koulussa lähellä opiskelijoita ja on avainasemassa ehkäisevänä tukena. Laaja-alainen ilmiö koulupoissaolojen lisääntymisestä on ajankohtainen, ja se heikentää opiskelijoiden hyvinvointia, koulussa pysymistä ja kouluun kiinnittymistä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto hankittiin anonyymisti sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kohderyhmänä olivat osa Pirkanmaan hyvinvointialueen kuraattoreista. Puolistrukturoitu kyselylomake oli avoinna kolme viikkoa, jonka aikana vastauksia saatiin seitsemän. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä kuvaamalla tausta-aineistoa visuaalisesti.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koulussa pysymisen tukemiseksi tehdään monialaista yhteistyötä sekä yksilöllisessä että yhteisöllisessä opiskeluhuollossa, mutta sen kaikkea potentiaalia ei saada hyödynnettyä. Haasteina yhteistyössä nähtiin riittämätön tiedonkulku sekä yhteisten toimintamallien, pitkäjänteisyyden ja ymmärryksen puute. Keskeisiksi ratkaisuiksi koettiin selkeät toimintamallit, avoin tiedonkulku ja vahva yhteistyö. Koulunkäynnin tukemisessa tärkeiksi nähtiin juurisyiden selvittäminen, oikeanlaisen tuen tarjoaminen ja sen saavuttaminen sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen. Yhteistyön vaikutus koettiin keinona tukea koulunkäynnin toteutumista ja kouluun mielellään tulemista. Tulosten mukaan osittain tai heikosti toimiva monialainen yhteistyö heikentää opiskelijan koulussa pysymisen tukemista, kuormittaa tekijöitä, perhettä ja koko kouluyhteisön hyvinvointia. Toimiva monialainen yhteistyö tukee koulussa pysymistä, mutta toisen työn tuntemattomuus, kynnys yhteydenottoon sekä yhteistyön saavuttamattomuus heikentävät sen vaikuttavuutta ja jättävät tuen usein puutteelliseksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että monialaiselle yhteistyölle koulussa pysymisen tukemiseksi on tarvetta ja sitä kehittämällä voidaan löytää keinoja ennaltaehkäisevään auttamiseen sekä varhaisen tuen saamiseen. Aiheen tutkimista voisi jatkaa selvittämällä, miten muut samaan yhteistyöhön osallistuvat toimijat kokevat monialaisen yhteistyön koulussa pysymisen tukemisessa.