Edunvalvojan sijainen alaikäisen lapsen rikosprosessissa
Heikkilä, Anni (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121636189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121636189
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää edunvalvojan sijaisen roolia, haasteita ja kehittämistarpeita alaikäisen lapsen rikosprosessissa. Erityisesti tarkasteltiin edunvalvojan sijaisen tehtävänkuvaa, viranomaisyhteistyötä ja alueellisia eroja toimintakäytännöissä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Asianajotoimisto Hanna Söderlund Oy:lle.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui seitsemän ammattilaista, joista viisi oli asianajajia ja yksi sosiaalialan ammattilainen. Haastattelut toteutettiin Teams-viestintäalustan välityksellä ja täydentäviä tietoja kerättiin sähköpostikyselyillä. Tutkimus keskittyi erityisesti Varsinais-Suomen ja Etelä-Suomen alueille.
Tutkimustulokset osoittivat merkittäviä alueellisia eroja edunvalvojan sijaisen työn toteutuksessa. Keskeisimmät haasteet liittyivät kuljetusvastuuseen, lapsen kuulemiskäytäntöihin ja viranomaisyhteistyön toimivuuteen. Barnahus-hankkeen myötä käytäntöjä on alettu yhtenäistää, mutta kehittämistarpeita havaittiin erityisesti koulutuksessa, työnohjauksessa ja toimintamallien standardoinnissa.
Johtopäätöksinä esitettiin tarve yhtenäisten toimintakäytäntöjen luomiselle ja moniammatillisen yhteistyön vahvistamiselle. Tutkimus osoitti myös tarpeen selkeyttää edunvalvojan sijaisen roolia ja vastuita sekä kehittää tukirakenteita työn tueksi. Tuloksia voidaan hyödyntää edunvalvojan sijaisen työn kehittämisessä ja valtakunnallisten käytäntöjen yhtenäistämisessä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui seitsemän ammattilaista, joista viisi oli asianajajia ja yksi sosiaalialan ammattilainen. Haastattelut toteutettiin Teams-viestintäalustan välityksellä ja täydentäviä tietoja kerättiin sähköpostikyselyillä. Tutkimus keskittyi erityisesti Varsinais-Suomen ja Etelä-Suomen alueille.
Tutkimustulokset osoittivat merkittäviä alueellisia eroja edunvalvojan sijaisen työn toteutuksessa. Keskeisimmät haasteet liittyivät kuljetusvastuuseen, lapsen kuulemiskäytäntöihin ja viranomaisyhteistyön toimivuuteen. Barnahus-hankkeen myötä käytäntöjä on alettu yhtenäistää, mutta kehittämistarpeita havaittiin erityisesti koulutuksessa, työnohjauksessa ja toimintamallien standardoinnissa.
Johtopäätöksinä esitettiin tarve yhtenäisten toimintakäytäntöjen luomiselle ja moniammatillisen yhteistyön vahvistamiselle. Tutkimus osoitti myös tarpeen selkeyttää edunvalvojan sijaisen roolia ja vastuita sekä kehittää tukirakenteita työn tueksi. Tuloksia voidaan hyödyntää edunvalvojan sijaisen työn kehittämisessä ja valtakunnallisten käytäntöjen yhtenäistämisessä.