Nuorten tavoittaminen asiakkaiksi teatteriin : Case Riihimäen Nuorisoteatteri ry

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, kuinka nuoria voidaan tavoittaa teatterin asiakkaiksi. Työssä keskityttiin selvittämään, mitä nuoret odottavat teatterilta ja millä keinoilla heidän kiinnostuksensa herätetään. Tutkimuksen taustalla on havainto, että nuorten huomio on yhä enemmän digitaalisen viihteen parissa, mikä asettaa haasteita perinteisille kulttuurimuodoille, kuten teatterille. Nuorena saadut myönteiset kokemukset voivat luoda pohjan pitkäaikaiselle kulttuurikiinnostukselle. Tutkimus toteutettiin monimetodisesti yhdistämällä laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Ensivaiheessa kerättiin tietoa ryhmähaastatteluilla, joihin osallistui 15–17-vuotiaita Riihimäen Nuorisoteatterin harrastajia. Haastattelun pohjalta laadittiin kysely, joka tavoitti laajemman kohderyhmän. Kyselyyn vastasi 60 henkilöä, ja sen sisältö painottui esitystoiveisiin, markkinointikanaviin sekä nuorten teatterikäyntiä estäviin tekijöihin. Tulokset analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin ja määrällisten jakaumien avulla. Tulokset osoittivat, että nuoret arvostavat ja toivovat teattereilta yllättäviä, ajankohtaisia ja samaistuttavia esityksiä. Suosituimmat tyylilajit olivat komediat ja musikaalit. Suurimmat esteet teatterikäynnille olivat korkea lipun hinta, ennakko-oletukset ja kilpailu digitaalisten viihdemuotojen kanssa. Tulosten perusteella teatterit voivat madaltaa osallistumiskynnystä panostamalla edullisiin lippuihin, nuoret tavoittavaa markkinointiin (esim. TikTok-videot) sekä viemällä esityksiä teatteritilojen ulkopuolelle. Tulosten perusteella näyttää siltä, että nuoret ovat valmiita teatterin muutoksiin ja sitä kautta mahdollisesti teatterin asiakkaiksi, mutta heidän houkuttelemisensa vaatii teattereilta rohkeita uudistuksia.

The aim of this thesis was to explore how to reach young people as theatre audiences, focusing on their expectations and ways to engage their interest. The research was driven by the increasing dominance of digital entertainment, which challenges traditional cultural forms like theatre. A multi-method approach was used, combining qualitative and quantitative research methods. Initially, data was gathered through group interviews with 15–17-year-olds who were enthusiasts of the Riihimäki Riihimäen Nuorisoteatteri. Based on these interviews, a questionnaire was developed to reach a wider audience. The results were analyzed using qualitative content analysis and quantitative distributions. The findings revealed that young people value theatres that offer surprising, topical, and relatable content. The main barriers to attending the theatre included high ticket prices, preconceived notions, and competition from digital entertainment. The results suggest that young people are open to changes in the theatre and could become potential customers, but that theatres need bold reforms to attract them.