''Kouluun ei ole kiva mennä, monesti ahdistaa'' : korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ostrakismista ja sen aiheuttamasta yksinäisyydestä opintojen aikana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta korkeakouluissa tapahtuvasta ostrakismista ja saada ilmiö näkyvämmäksi. Tavoitteena oli saada ostrakismista helpommin havaittava ilmiö, jotta siihen voidaan puuttua sekä korjaavasti että ennaltaehkäisevästi korkeakouluissa. Tarkoituksena oli tutkia korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ostrakismista ja sen aiheuttamasta yksinäisyydestä opintojen aikana sekä tuoda esiin niiden opiskelijoiden äänet, jotka ovat joutuneet ostrakismin kohteeksi. Opinnäytetyön aihe syntyi kiinnostuksesta ostrakismiin ja halusta tutkia sitä, onko korkeakoulussa opiskeleminen kaikille oikeasti sitä ’’elämän parasta aikaa’’.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruu toteutettiin kesäkuussa 2024 laadullisena kyselytutkimuksena Webropol-ohjelmassa. Tutkimusjoukko kerättiin sosiaalisen median kautta ja tutkimukseen osallistui 20 vapaaehtoista korkeakouluopiskelijaa. Kysely toteutettiin anonyymisti. Kysely sisälsi viisi suljettua kysymystä ja kahdeksan avointa kysymystä. Tutkimustulosten analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua sekä koodaamista.

Tutkimustuloksista nousi esille ostrakismin vaikutus opiskelijoiden yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukseen. Tutkimustulokset osoittivat, että ostrakismi on vieras käsite, mutta ilmiö on todellinen ja sitä tapahtuu paljon. Tulosten perusteella ostrakismia ilmenee korkeakouluissa puhumattomuutena, selän kääntämisenä, katsekontaktin välttämisenä sekä kaveriporukasta ulos sulkemisena. Tulokset osoittivat myös, että ostrakismia tapahtuu virtuaalisesti. Virtuaalinen ostrakismi ilmenee siten, ettei opiskelijan viesteihin vastata, häntä ei lisätä opiskelijoiden keskusteluryhmiin tai hänet suljetaan kokonaan ulos keskusteluryhmistä. Tutkimustulosten perusteella ostrakismin kokemukset ovat lisänneet opiskelijoiden yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Opiskelijat jäävät ilman muiden opiskelijoiden vertaistukea ja tuntevat itsensä erilaisiksi muihin verrattuna. Ostrakismi ja siitä aiheutuva yksinäisyys lisäävät mielenterveysongelmia, aiheuttavat itsetunnon laskua ja laskevat opiskelumotivaatiota ja -kykyä. Tulokset osoittivat myös, että ostrakismi hankaloittaa korkeakouluyhteisöön kiinnittymistä ja nostaa kynnystä tutustua muihin opiskelijoihin. Ostrakismi aiheuttaa lisäksi turvattomuutta korkeakoulussa ja synnyttää epäluottamusta muihin ihmisiin.

The aim of this thesis was to raise awareness of ostracism in higher education institutions and to highlight the phenomenon. The target was to make ostracism more visible, so that it can be addressed both correctively and preventively in higher education institutions. The purpose was to study students' experiences of ostracism and the loneliness it causes during their studies and highlight the voices of students who have been victims of ostracism. The topic of the thesis came out of an interest in ostracism and a desire to explore whether studying at a higher education institution is really the ‘best time of life’ for everyone. The thesis was carried out as a qualitative survey and the data was collected as a qualitative survey in the Webropol programme in June 2024. The research group was gathered through social media and 20 voluntary higher education students participated in the study. The survey was conducted anonymously and included five closed questions and eight open questions. The method used to analyze the research results was theming and coding. The results of the study highlighted the significant impact ostracism has on students' experience of loneliness and being outsiders. The results of the study showed that ostracism is a foreign concept, but the phenomenon is real and happens a lot. Based on the results, ostracism manifests itself in colleges by not talking, turning the back, avoiding eye contact, and shutting the group of friends out. The results also showed that ostracism occurs virtually. Virtual ostracism appears by not responding to student messages, not being added to student discussion groups, or being completely excluded from discussion groups. Based on the research results, the experiences of ostracism have increased loneliness and exclusion of students. Students are left without peer support from other students and feel different from others. Ostracism and the resulting loneliness increase mental health problems, cause a decrease in self-esteem, and lower study motivation and ability. The results also indicate that ostracism complicates commitment to the higher education community and makes harder to get to know other students. Ostracism also causes insecurity and creates distrust in other people.