“Det är ju en del av vardagen att stöta på våld i någon form” : en kvalitativ studie om våld mot vårdpersonal

Abstract

Den här studien undersöker våld mot vårdpersonal inom olika vårdsektorer, såsom akutvård, psykiatri och äldreomsorg. Syftet är att kartlägga förekomst, orsaker och konsekvenser av våld i vårdmiljöer samt att analysera hur arbetsplatser hanterar och förebygger sådana risker för att stärka personalens säkerhet och välbefinnande.

Studien strävar efter att öka förståelsen av våldets påverkan på både den fysiska och psykiska arbetshälsan, samt att bidra med kunskap om praktiska strategier som kan förbättra vårdpersonalens arbetsförhållanden. Studien genomfördes med hjälp av kvalitativa intervjuer med vårdpersonal som arbetar inom olika vårdområden, som akutvård, psykiatri och äldreomsorg. Intervjuerna utformades så att de skulle ge insikt i personalens egna upplevelser av våld på arbetsplatsen och den inverkan detta har haft på deras arbete och psykiska hälsa. Deltagarna hade olika yrkesroller och varierande lång erfarenhet av vårdyrket, vilket gav en bred bild av våldssituationer inom vården.

Materialet analyserades genom kvalitativ innehållsanalys för att belysa variationer i upplevelser mellan olika vårdområden och för att lyfta fram mönster i hur våldssituationer påverkar vårdpersonalens hälsa, trygghetskänsla, säkerhet och engagemang på arbetet. Studien tar även upp behovet av förbättrad utbildning och rutiner för att hantera och rapportera våldsamma incidenter, då resultaten tyder på att bristen på strukturerat stöd och säkerhetsutbildning gör vårdpersonal sårbara i hotfulla situationer.

Resultaten visar att det förekommer olika former av våld inom vården, där psykiskt och verbalt våld är vanligare än fysiskt våld. Många informanter beskriver hur våld har blivit en "normaliserad" del av arbetet, särskilt inom psykiatri och äldreomsorg, och att bristande stöd och tydliga riktlinjer från arbetsgivaren leder till en osäker arbetsmiljö. Samtidigt visar det sig att en enhetlig säkerhetsutbildning saknas, vilket resulterar i att vårdpersonal ofta är oförberedda på att hantera våldsamma situationer. Personalens trygghet och arbetsglädje påverkas negativt, och det uppstår även risker för patientsäkerheten.

Studien avslutas med förslag på om hur säkerheten inom vården kan förbättras, bland annat genom att man för in en mer enhetlig och omfattande säkerhetsutbildning som innehåller praktiska moment och simulerade övningar anpassade för specifika vårdområden. Dessa initiativ skulle kunna minska den psykologiska belastningen och ge personalen bättre verktyg för att hantera och deeskalera hotfulla situationer.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia hoitohenkilökuntaan kohdistuvaa väkivaltaa eri hoitosektoreilla, kuten päivystyshoidossa, psykiatriassa sekä vanhustenhuollossa. Tarkoitus on kartoittaa eri hoitoympäristöissä ilmenevää väkivaltaa ja sen syitä ja seurauksia, sekä tutkia kuinka työpaikoilla käsitellään ja ehkäistään väkivallan riskejä ja täten varmistetaan henkilökunnan turvallisuus ja hyvinvointi. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä väkivallan vaikutuksista sekä fyysiseen että psyykkiseen työhyvinvointiin, sekä lisäämään tietoa käytännön toimista joilla voidaan parantaa henkilökunnan työoloja.

Tutkimus toteutettiin tekemällä kvalitatiivisia haastatteluja päivystyshoidon, psykiatrian ja vanhustenhuollon hoitohenkilökunnalle. Haastattelut laadittiin siten, että saataisiin käsitys henkilökunnan kokemuksista väkivallasta työpaikoilla, ja että selvitettäisiin minkälainen vaikutus näillä kokemuksilla on ollut heidän työhönsä ja mielenterveyteensä. Haastatellut edustivat eri ammattirooleja ja heillä oli vaihteleva työkokemus hoitotyöstä. Tämä antoi laajan kuvan väkivaltatilanteista hoitotyössä.

Haastatteluainesto analysoitiin kvalitatiivisella sisällönanalyysillä, jotta tuotaisiin esille eri hoitoalojen työntekijöiden kokemusvaihteluja, sekä selvitettäisiin miten väkivaltatilanteet vaikuttavat hoitohenkilökunnan terveyteen, turvallisuuteen sekä työhön panostamiseen. Tutkimus tuo myös esille lisäkoulutuksen tarpeen sekä tarpeen parantaa rutiineja väkivaltaisten tilanteiden käsittelyssä ja niistä raportoimisessa. Tämä siksi, koska tutkimuksen tulokset viittaavat rakenteellisen tuen puutteeseen sekä siihen, että turvallisuuskoulutuksen puute lisää hoitohenkilökunnan haavoittuvuutta uhkaavissa tilanteissa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hoidon alalla ilmenee erimuotoista väkivaltaa; näistä psyykkinen ja sanallinen väkivalta ovat fyysistä väkivaltaa tavallisempia. Moni haastateltu kuvailee, että väkivallasta on tullut ”normaali” osa työtä, erityisesti psykiatriassa ja vanhustenhuollossa, ja että työnantajalta saatu puutteellinen tuki ja epäselvät suuntalinjat aiheuttavat epävarman työympäristön. Lisäksi tuntuu puuttuvan yhtenäinen turvallisuuskoulutus. Tämä johtaa siihen, että henkilökunta on usein valmistautumaton käsittelemään väkivaltatilanteita. Tällä kaikella on vaikutus henkilökunnan turvallisuuteen ja työintoon sekä siihen, että potilasturvallisuus kärsii.

Opinnäytetyön lopussa on suosituksia siitä, miten työturvallisuutta hoitoalalla voi parantaa. Esimerkiksi toteuttamalla yhtenäisempi ja perusteellisempi turvallisuuskoulutus, joka sisältää eri hoitoaloille sopivia käytännönharjoituksia ja simulaatioharjoituksia. Nämä aloitteet voisivat vähentää henkilökunnan psyykkistä kuormitusta, sekä antaa heille paremmat työkalut uhkaavien tilanteiden käsittelyyn ja purkamiseen.

This study examines violence against healthcare staff in various healthcare sectors, such as emergency care, psychiatry, and elderly care. The aim is to map the prevalence, causes, and consequences of violence in care environments and to analyze how workplaces manage and prevent such risks to enhance the safety and well-being of personnel. The study seeks to deepen understanding of the impact of violence on both the physical and psychological work environment, as well as to contribute knowledge on practical strategies that can improve working conditions for healthcare staff.

The study was conducted through qualitative interviews with healthcare staff working in different care fields, such as emergency care, psychiatry, and elderly care. The interviews were designed to gain insight into the personal experiences of staff regarding workplace violence and its impact on their work and mental health. Participants held various professional roles and had differing levels of experience in healthcare, providing a broad view of violent situations in healthcare.

The material was analyzed through qualitative content analysis to highlight variations in experiences across different care sectors and to identify patterns in how violent incidents impact healthcare staff’s health, safety, and engagement at work. The study also addresses the need for improved training and procedures to handle and report violent incidents, as findings suggest that a lack of structured support and safety training leaves healthcare staff vulnerable in threatening situations.

The results indicate that different forms of violence occur in healthcare, with psychological and verbal abuse being more common than physical violence. Many informants describe violence as a “normalized” part of the job, particularly in psychiatry and elderly care, and note that insufficient support and clear guidelines from employers contribute to an insecure work environment. Additionally, there appears to be a lack of uniform safety training, resulting in healthcare staff often being unprepared to manage violent situations. This impacts the safety and morale of staff and also creates risks for patient safety.

The study concludes with recommendations on how safety in healthcare can be improved, including the introduction of more standardized and comprehensive safety training with practical elements and simulation exercises tailored to specific healthcare fields. These initiatives could reduce psychological strain and equip staff with better tools to manage and de-escalate threatening situations.