Hyvinvointitoimenpiteet maatilalla

Abstract

Maatalousyrittäjien hyvinvoinnilliset haasteet tarvitsevat huomiota alan lisääntyvien vaatimusten ja vähenevien vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. Yksilön kokeman liiallisen kuormituksen lisäksi työhyvinvoinnin ongelmat maatiloilla koskettavat alueen yhteisöjä ja vakavimmillaan jopa kansallista huoltovarmuutta, minkä vuoksi terveyttä ja jaksamista edistäviä ratkaisuja on tärkeä kartoittaa. Erityisesti tilalla hyödynnettävien konkreettisilla menetelmillä voidaan lisätä yrittäjien mahdollisuuksia edistää hyvinvointia omassa arjessaan.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia viljelijöiden jo käytössä olevia tilatason hyvinvointitoimenpiteitä sekä niiden taustalla vaikuttavia motivaattoreita. Lisäksi tutkittiin, millaisia tietosyötteitä tai muuta tukea yrittäjät kaipaavat jatkossa hyvinvointinsa edistämiseksi. Toimeksiantajana toimi Saarijärven yrityspalvelut, mikä rajasi tutkimuksen Saarijärven alueen yrittäjiin. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Kahdeksasta haastatteluaineistosta johdetut tulokset korostivat maaseudun aktiivisten viljelijäyhteisöjen ja yrittäjien omien tukiverkostojen merkitystä, mitkä mahdollistivat lukuisia tapoja huolehtia hyvinvoinnista. Toisiaan tukevien viljelijöiden lisäksi omat tarpeet yhdistettynä aiheeseen liittyvään ja helposti saatavilla olevaan informaatioon kannustivat tekemään kestäviä ratkaisuja työelämän suhteen. Kehitystoiveissa toistui erityisesti matalan kynnyksen verkostoitumistapahtumat, vertaistuen lisääminen entisestään sekä selkeä viestintä.

Tietoperustan ja opinnäytetyön tulosten perusteella terveelliset elämäntavat, toimivat tukiverkostot sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen luo tärkeää pohjaa hyvinvoinnille. Yrittäjät olivat selkeästi aiheesta kiinnostuneita ja hyödynsivät itselleen sopivia keinoja kuormituksen vähentämiseksi. Varsinkin viljelijöiden keskinäinen yhteistyö mahdollisti useiden toimenpiteiden toteuttamisen ja motivoi monia niiden kehittämiseen jatkossakin. Elinvoimaisten yhteisöjen sekä käytännönläheisen tuen ylläpitämisen tavoitteluun saatiin selkeitä perusteluita. Tiiviin yhteisöllisyyden hyödyt herättivät jatkotutkimusideoita erityisesti muiden alueiden verkostojen tilanteen tutkimiseksi ja niiden lisäämiseksi.