Gastroenterologisen leikkauspotilaan ohjaamisen toteutuminen postoperatiivisessa vaiheessa nopean toipumisen mallissa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Gastroenterologisten leikkauspotilaiden postoperatiivinen hoito sairaalassa on lyhentynyt ja näin ollen kotiutus nopeutunut nopean toipumisen mallin käyttöönoton myötä. Tämä korostaa etenkin postoperatiivisen ohjaamisen merkitystä potilaan hoidossa. Ohjaus pitää sisällään muun muassa tietoa ravitsemuksesta, lääkehoidosta, haavanhoidosta ja liikunnasta. Nopean toipumisen mallissa sairaanhoitajan ja potilaan välinen yhteistyö painottuu, sillä potilaan kotiutuessa vastuu hoidosta jää potilaalle itselleen.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa ohjaamisen toteutumista aikuisen paksu- ja peräsuolikirurgisen potilaan hoidon postoperatiivisessa vaiheessa. Tavoitteena oli parantaa potilasohjauksen laatua selvittämällä kyseisen potilasryhmän postoperatiivisessa hoidossa erityisesti huomioitavia tekijöitä ja niiden onnistumista. Tavoitteena oli myös lisätä henkilökunnan tietoisuutta paksu- ja peräsuolikirurgisten potilaiden hoitoon liittyvistä erityispiirteistä.

Tutkimuksessa käytetyt tietokannat olivat CINAHL, Medline, ProQuest ja ScienceDirect, joista tehdyistä hauista valittiin neljä tutkimusta Medlinesta ja seitsemän ProQuestista. Näiden hakujen ulkopuolelta valittiin kaksi tutkimusta ProQuestista ja yksi PubMedista, jotka vastasivat myös tutkimuskysymyksiin. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että postoperatiivisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomiota tiedon antamiseen, yksilöllisiin tarpeisiin, vuorovaikutustilanteisiin, omahoidon ohjaamiseen sekä jatkohoitoon ja seuran-taan. Tulosten perusteella havaittiin myös eroja edellä mainittujen osa-alueiden toteutumisesta potilaan hoidossa.

Johtopäätöksenä kävi ilmi, että ohjaus ei kaikilta osin ole riittävää. Tähän vaikuttaa muun muassa kiire ja lisäksi Enchanced Recovery After Surgery -malliin liittyvä epätietoisuus. Kun potilaat eivät tiedä mitä heiltä odotetaan ja miksi, on heidän hankalampi sitoutua hoitoonsa. Yhteydenottamisen tulisi olla selkeämpää, sillä potilaiden hoitoajan sairaalassa ollessa lyhyt, kotona tapahtuvan hoidon merkitys toipumiselle kasvaa. Jatkotutkimusehdotuksena on aiheen tutkiminen Suomessa, sillä hoitotieteellisiä tutkimuksia juuri paksu- ja peräsuolikirurgisten potilaiden hoitoon liittyen oli vain lähinnä englanniksi ulkomailla tehtynä. Lisäksi olisi hyvä tutkia sairaanhoitajien saamaa perehdytystä nopean toipumisen mallin potilaiden hoitoon.