Rumpalin dystonia : jalan fokaalidystonia ja muusikkous

Abstract

Muusikkojen keskuudessa on hyvin rajallisesti tietoa dystoniasta, neurologisesta sairaudesta, jonka paikallinen, esimerkiksi raajassa esiintyvä muoto, fokaalidystonia, voi pahimmillaan katkaista musiikin harrastamisen tai ammattilaisuran. Yksilökokemuksista, yksityiskohtaisessa muodossa, löytyy yhtä lailla vähän tietoa ja näihin liittyviä selviytymiskertomuksia, mentaalisine aspekteineen, on löydettävissä vieläkin vähemmän.

Tutkimuksen tehtävänä oli kertoa, autoetnografian keinoin, tutkijan omista kokemuksista muusikkona, oikeassa jalassa diagnosoidun fokaalidystonian kanssa. Tehtävänä oli myös valottaa tutkijan prosessia ponnisteluissa musiikkiuran jatkamiseen rumpalina, muun muassa uudenlaisen soittoasennon opetteluun liittyvien harjoitteiden kuvaamisen kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli, edellä mainittujen tehtävien kautta, jakaa epävarmuutta ja pelkoa lieventävää tietoa dystoniasta sekä tarjota ajatuksia ja mahdollisia ratkaisumalleja musiikkiuran jatkamiseen rumpalina, sairaudesta huolimatta.

Opinnäytetyö toteutettiin autoetnografisena tutkimuksena, jonka aineisto koottiin tutkijan henkilökohtaisista kokemuksista. Koontiin käytettiin intensiivistä muistelua, jota tukivat tutkijan saamat lääkärin-lausunnot sekä hänen dystoniaansa tutkineiden henkilöiden kanssa käyty sähköpostinvaihto. Sisällönanalyysi toteutettiin teemoittain, valitsemalla tutkimuksen olennaisimmat ja näkyvimmät pääkohdat.

Opinnäytetyö osoitti, että esiintymisjännityksellä ja muilla psykologisilla seikoilla saattaa olla yhteys dystonian syntyyn. Myös sairauden diagnosoinnin vaikeus osoittautui ilmeiseksi, asiaan perehtyneiden asiantuntijoiden ollessa harvassa. Muusikko voi yrittää etsiä keinoja soittamisen jatkamiseen uudenlaisten toteutusmallien kautta, mutta lääketiede tarjoaa vain rajallisen määrän sairauden oireita helpottavia tekijöitä, jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä soittamisen näkökulmasta katsoen soveliaita. Dystoniaa sairastava muusikko voi saada apua ahdistukseen, tai vaikkapa sairaudesta johtuvan ammatinvaihdon aiheuttamaan identiteettikriisiin, keskustelun kautta, läheisten tai psykoterapian välityksellä.

Opinnäytetyössä pohdittiin myös lyhyesti, voisiko aiheen tutkimusta laajentaa siirtämällä painopistettä autoetnografisesta määrälliseen tutkimukseen. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi muusikkojen keskuudessa kyselyn kautta, pyrkimyksenä kartoittaa erilaisten kehollisten ongelmien yleisyyttä ammattilaisten ja harrastajien keskuudessa.

Among musicians, there’s a very limited amount of information available on dystonia, neurological disease, whose local form, focal dystonia, can, at worst, stop a hobby or a career in music. Likewise, personal experiences on the subject, in detailed fashion, and with mental aspects, are even harder to come by.

The purpose of the study was to tell, in the means of autoethnography, about researcher’s own experiences as a musician with diagnosed focal dystonia of the right foot. The purpose was, also, to enlighten the reader on the process of continuing a music career as a drummer, describing practice methods on learning a new way to play the drum set, among other things. The goal was to share information to ease uncertainty and fear on dystonia and offer thoughts and possible solutions to continue music career as a drummer, despite the disease.

The thesis was executed as an autoethnographic research, whose research material was gathered from researcher’s personal experiences. Intensive reminiscence was used and was supported by medical reports given by doctors and email exchange between researcher and the people who examined his dystonia. The content analysis was done by selecting the most relevant and apparent main points of the research and handling them as separate themes.

The thesis indicated that a stage fright and other psychological factors might have a connection to the onset of the disease. Also, the difficulty of diagnosing the disease proved to be apparent, while the number of the experts in the field of dystonia is so small. A musician can try to find ways to continue playing with new ways of putting things into practice, but the medical science can offer only a limited amount of means in easing the symptoms of the disease. However, those means are not necessarily suitable from the viewpoint of playing. A musician suffering from dystonia can get help for anxiety, or identity crisis concerning a career change because of the disease, through conversation via people close to him/her or through psychotherapy.

In the thesis there was a brief pondering if the research of the subject could be extended by moving the focus from autoethnograpic to quantative research. This could be done, for example, by executing an inquiry for musicians. The purpose of the inquiry would be to map out how common the physical problems are among professionals and amateurs.