Kasvihuoneiden koristekasvit 1920-luvun lopulla ja niiden tuttuja ja kaukaisia tarinoita
Kautonen, Sonja (2024)
Kautonen, Sonja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121837364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121837364
Tiivistelmä
Porkkalan Kartanon kasvihuone on 1920-luvun lopulla rakennettu, maahan syvennetty englantilaistyyppinen rakennus. Kasvihuone toimi viljely- ja talvisäilytystilana kasvattaen säätyläisten koriste- ja huonekasveja, kuten pelargoneja ja sen ajan muotikasveja. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä koristekasveja kasvihuoneissa on silloin ollut ja kerätä tietoa niiden kasvimytologiasta, kuten uskomuksista ja tarinoista.
Tutkielma sisältää kirjallisuusselvityksen kasvihuoneiden historiasta Suomessa ja syventyy tiettyjen kasvien alkuperään. Kartano toivoo hyödyntävänsä tätä tietoa historiakierroksillaan kasveista laadittujen tietokorttien avulla.
Ensimmäinen orangeri rakennettiin Suomessa 1600-luvun puolivälissä, mutta kasvihuoneiden rakentaminen yleistyi vasta 1700-luvulla. Orangerit, eli ansarit, olivat kasvihuoneita, joissa kasvatettiin ulkomaisia, kylmälle arkoja kasveja. 1800-luvun lopulla kasvihuoneet muuttuivat trooppisten ja subtrooppisten kasvien keskuksiksi, ja puutarhaharrastus levisi varakkaiden piireistä koko kansan keskuuteen. Yksivuotisia kukkia kasvatettiin Suomessa jo 1600-luvulla ja valikoima monipuolistui 1800-luvulle siirryttäessä. Kasvihuoneissa viljeltiin ryhmäkasveja siemenistä ja pistokkaista. 1800-luvun lopulla koristekasviharrastus levisi rahvaiden keskuuteen. Kartanoiden kasvihuoneissa viljeltiin laajoja valikoimia kasveja, mutta osa näistä on jäänyt pois muodin muutosten vuoksi.
Kasvimytologia keskittyy kasvien symboliikkaan, merkityksiin ja niiden käyttöön rituaaleissa eri kulttuureissa. Moderni aika on selkiyttänyt käsityksiä maailmasta, mutta joitain taikauskomuksia ja maagista ajattelua on yhä olemassa. Kasvimagiaa harjoittivat muun muassa noidat, shamaanit ja druidit, ja se jaettiin valkoiseen ja mustaan magiaan. Kasvimagia hyödynsi kasveja rituaaleissa, loitsuissa ja parantamisessa. Kukilla on ollut merkittävä symbolinen rooli historiassa ja niitä käytettiin erityisesti viktoriaanisella ajalla viestinnässä. Esimerkiksi punainen ruusu symboloi rakkautta ja kukkien kieli toimi salakielenä rakastavaisten välillä. Kristinusko liitti monet kukat Neitsyt Mariaan, kun taas aiemmissa kulttuureissa niillä oli muihin jumaliin liittyviä merkityksiä. Kukkien symboliikka näkyy yhä esimerkiksi taiteessa ja juhlissa. 1900-luvun alussa kasvihuoneissa yleistyivät eksoottiset kasvit ja suosittuja muita lajeja olivat esimerkiksi orvokit, hyasintit ja pelargonit, ja suuria kasveja, kuten agaaveita, jalohortensioita, runkoruusuja ja -verenpisaroita säilytettiin talven yli kasvihuoneissa.
Tutkielma sisältää kirjallisuusselvityksen kasvihuoneiden historiasta Suomessa ja syventyy tiettyjen kasvien alkuperään. Kartano toivoo hyödyntävänsä tätä tietoa historiakierroksillaan kasveista laadittujen tietokorttien avulla.
Ensimmäinen orangeri rakennettiin Suomessa 1600-luvun puolivälissä, mutta kasvihuoneiden rakentaminen yleistyi vasta 1700-luvulla. Orangerit, eli ansarit, olivat kasvihuoneita, joissa kasvatettiin ulkomaisia, kylmälle arkoja kasveja. 1800-luvun lopulla kasvihuoneet muuttuivat trooppisten ja subtrooppisten kasvien keskuksiksi, ja puutarhaharrastus levisi varakkaiden piireistä koko kansan keskuuteen. Yksivuotisia kukkia kasvatettiin Suomessa jo 1600-luvulla ja valikoima monipuolistui 1800-luvulle siirryttäessä. Kasvihuoneissa viljeltiin ryhmäkasveja siemenistä ja pistokkaista. 1800-luvun lopulla koristekasviharrastus levisi rahvaiden keskuuteen. Kartanoiden kasvihuoneissa viljeltiin laajoja valikoimia kasveja, mutta osa näistä on jäänyt pois muodin muutosten vuoksi.
Kasvimytologia keskittyy kasvien symboliikkaan, merkityksiin ja niiden käyttöön rituaaleissa eri kulttuureissa. Moderni aika on selkiyttänyt käsityksiä maailmasta, mutta joitain taikauskomuksia ja maagista ajattelua on yhä olemassa. Kasvimagiaa harjoittivat muun muassa noidat, shamaanit ja druidit, ja se jaettiin valkoiseen ja mustaan magiaan. Kasvimagia hyödynsi kasveja rituaaleissa, loitsuissa ja parantamisessa. Kukilla on ollut merkittävä symbolinen rooli historiassa ja niitä käytettiin erityisesti viktoriaanisella ajalla viestinnässä. Esimerkiksi punainen ruusu symboloi rakkautta ja kukkien kieli toimi salakielenä rakastavaisten välillä. Kristinusko liitti monet kukat Neitsyt Mariaan, kun taas aiemmissa kulttuureissa niillä oli muihin jumaliin liittyviä merkityksiä. Kukkien symboliikka näkyy yhä esimerkiksi taiteessa ja juhlissa. 1900-luvun alussa kasvihuoneissa yleistyivät eksoottiset kasvit ja suosittuja muita lajeja olivat esimerkiksi orvokit, hyasintit ja pelargonit, ja suuria kasveja, kuten agaaveita, jalohortensioita, runkoruusuja ja -verenpisaroita säilytettiin talven yli kasvihuoneissa.