Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen erityispiirteiden huomioiminen hoitotyön kohtaamistilanteissa

Abstract

Autismikirjon häiriö, ADHD ja Touretten oireyhtymä ovat kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen, kognitiivisiin taitoihin ja sosiaaliseen toimintaan. Suomessa tutkimus lasten neuropsykiatrisista häiriöistä on lisääntynyt 2000-luvulla. Ymmärrys ilmiön moninaisuudesta on laajentunut ja sen vuoksi neuropsykiatriset diagnoosit ovat kasvussa.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja sen tarkoituksena oli selvittää, mitä kohtaamiseen vaikuttavia erityispiirteitä autismikirjon häiriö, Touretten oireyhtymä ja ADHD aiheuttavat lapsille ja minkälaisilla menetelmillä terveydenhuollon ammattilaiset voivat auttaa lasta. Tavoitteena oli lisätä terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä ja tietoa siitä, miten ammattilaiset voivat omalla toiminnallaan tukea lasta selviytymään hoitotyön tilanteista.

Tiedonhaku toteutettiin sosiaali- ja terveystieteen alan tietokannoista CINAHL ja PubMed. Lisäksi hyödynnettiin manuaalista hakua. Mukaan valikoitui neljätoista artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimustuloksista ilmeni, että kohtaamiseen vaikuttavia erityispiirteitä ovat aistitoiminnan poikkeavuudet, ahdistus- ja stressireaktiot, rutiinien ja ennakoitavuuden tarve, sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuus, häiriöiden oirekuva, käyttäytymiseen liittyvät ongelmat ja viestinnän erityisyys. Tulokset toivat esiin, että terveydenhuollon ammattilaisten hyödynnettäviä menetelmiä ovat aistiystävällisen ympäristön luominen, hoitohenkilöstön lähestymistavat, osaamisen kehittäminen, perhekeskeinen hoito, rutiinien ja ennakoitavuuden tukeminen ja vuorovaikutustilanteiden tukeminen.

Johtopäätöksistä voitiin todeta, että erityispiirteitä tarkasteltaessa häiriön oirekuvan ymmärtämisellä oli isoin merkitys. Menetelmien näkökulmasta tärkeimmiksi nousivat hoitohenkilökunnan osaamisen kehittäminen ja yksilölliset lähestymistavat. Häiriöiden oireiden tuntemus auttoi terveydenhuollon ammattilaisia ymmärtämään kokonaisvaltaisemmin häiriöiden luonnetta. Henkilökunnan jatkuva ammatillinen kehittäminen ja potilaskeskeisten työmenetelmien juurruttaminen olivat olennaisia tekijöitä, jotka tukevat neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivien lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja hoitokokemusten onnistumista.