Infrasuunnittelun tietomallinnus-ohje kaupunki hankkeissa
Hoikkala Lehtinen, Emmastiina (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121937716
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121937716
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia tekijöitä tulisi ottaa huomioida yhtenäisten inframallivaatimusohjeiden laatimisessa, jotta ohjeet palvelisivat käyttäjiä mahdollisimman hyvin ja tukisivat kaupunkihankkeiden suunnittelua.
YIV-ohje, eli yleiset inframallivaatimukset, on ohjekokoelma, joka ohjaa infran tietomallinnusta. Ohjeen on laatinut yhteistyöfoorumi BuildingSMART Finland. Ohjetta on käytetty muiden tietomalliohjeistusten perustana. Työn yhteydessä laadittu kevennetty ohje myös pohjautuu YIV-ohjeeseen ja on työn liitteenä.
Tutkimuksessa käytettiin tiedonkeruumenetelminä haastatteluja ja kyselyjä. Ohjeiden laajuus ja monimutkaisuus todettiin ongelmallisiksi erityisesti pienemmissä projekteissa, joissa kaikkien vaatimusten täysimääräinen hyödyntäminen ei ole tarpeellista. Käytännön haasteina korostuivat myös liian tiukat tarkkuusvaatimukset sekä mallinnustarkkuuden epäselvyys. Tilaajan rooli korostui projektien tavoitteiden ja vaatimusten viestimisessä, ja aktiivisen yhteistyön nähtiin olevan avain projektien onnistumiseen.
Tietomallinnuksen hyödyt voidaan maksimoida kehittämällä selkeämpiä, joustavampia ja kohdennetumpia ohjeita, jotka huomioivat eri hankkeiden erityispiirteet. Näin voidaan varmistaa sujuva yhteistyö sidosryhmien välillä ja edistää mallipohjaisen suunnittelun ja rakentamisen laajempaa käyttöä.
YIV-ohje, eli yleiset inframallivaatimukset, on ohjekokoelma, joka ohjaa infran tietomallinnusta. Ohjeen on laatinut yhteistyöfoorumi BuildingSMART Finland. Ohjetta on käytetty muiden tietomalliohjeistusten perustana. Työn yhteydessä laadittu kevennetty ohje myös pohjautuu YIV-ohjeeseen ja on työn liitteenä.
Tutkimuksessa käytettiin tiedonkeruumenetelminä haastatteluja ja kyselyjä. Ohjeiden laajuus ja monimutkaisuus todettiin ongelmallisiksi erityisesti pienemmissä projekteissa, joissa kaikkien vaatimusten täysimääräinen hyödyntäminen ei ole tarpeellista. Käytännön haasteina korostuivat myös liian tiukat tarkkuusvaatimukset sekä mallinnustarkkuuden epäselvyys. Tilaajan rooli korostui projektien tavoitteiden ja vaatimusten viestimisessä, ja aktiivisen yhteistyön nähtiin olevan avain projektien onnistumiseen.
Tietomallinnuksen hyödyt voidaan maksimoida kehittämällä selkeämpiä, joustavampia ja kohdennetumpia ohjeita, jotka huomioivat eri hankkeiden erityispiirteet. Näin voidaan varmistaa sujuva yhteistyö sidosryhmien välillä ja edistää mallipohjaisen suunnittelun ja rakentamisen laajempaa käyttöä.