Ikääntyvän paloesimiehen toimintavalmius Helsingin Pelastuslaitoksella : tutkimus savusukelluskelpoisuuden vaatimuksesta operatiivisessa pelastustoiminnassa
Hyvönen, Vesa (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024123038182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024123038182
Tiivistelmä
Tämän työn tavoitteena on tutkia ja kehittää Helsingin Pelastuslaitoksen ikä- ja osaamisenjohtamiskeinoja paloesimiesten urasuunnittelun kannalta. Tutkimuksen avulla pyritään luomaan keino savukellusrajoitteen saaneen paloesimiehen operatiivisen uran jatkumiselle ilman palkanmenetystä. Savusukelluskelpoisuus on erityinen haaste ikääntyville paloesimiehille, koska korvaavia töitä ei heille ole Pelastuslaitoksille tarjota ilman palkanmenetystä. Toisaalta paloesimiesten kokemus ja asiantuntijuus on elintärkeää pääomaa osaamisenhallinnan näkökannalta. Savusukellus työnä ei ole kuin murto-osa paloesimiesten työnkuvasta, mutta sen menettäminen kuitenkin määrittelee operatiivisessa vuorotyössä jatkamisen edellytykset.
Tutkimuksessa kartoitetaan pääkaupunkiseudun paloesimiesten ikää, terveydentilaa ja fyysistä kuntoa sekä sitä miten usein he kohtaavat työssään savusukellusta vaativan tehtävän ja uskovatko he pystyvänsä jatkamaan savusukelluskelpoisina eläkeikään saakka. Toisaalta savusukelluksen ja sitä vaativien tehtävien määrää ja alueellista esiintyvyyttä tarkastellaan tilastotutkimuksen avulla.
Kysely- ja tilastotutkimuksen perusteella savusukelluskelpoisuus ei ole keskeinen osa paloesimiesten työkuvaa Helsingin pelastuslaitoksella. Valtaosa paloesimiehistä ei usko pysyvänsä savusukelluskelpoisina eläkeikään asti, eikä rajoitteisille esimiehille ole selkeää työn uudelleenjärjestelysuunnitelmaa. Fyysisen kunnon testejä pidettiin usein liian vaativana paloesimiehen rooliin nähden, ja vain n. kolmasosa vastaajista piti savusukelluskelpoisuutta ehdottomana vaatimuksena työn suorittamiselle. Savusukellusta vaativia tehtäviä osuu yksittäiselle esimiehelle keskimäärin 4–6 kertaa vuodessa, ja näistäkin suurin osa voisi olla johdettavissa ulkopuolelta. Rakennuspalot ja -palovaarat muodostavat vain noin 4,5 % pelastustehtävistä Helsingissä.
Savusukellusrajoitteisille esimiehille tulisi tarjota mahdollisuus jatkaa operatiivisissa tehtävissä. Ehdotuksena on kokeilu, jossa Mellunkylän pelastusaseman esimies voisi toimia rajoitteisena johtajana ilman savusukellusta. Mellunkylä sopii sijainniltaan ja tehtävämäärältään kokeiluun, ja lähivuosina avattavat Kontulan ja Vuosaaren asemat vahvistavat alueen pelastusvalmiutta.
Käytännössä rajoitteiselle esimiehelle järjestettäisiin soveltuvat kuntotestit ja määriteltäisiin Firefit indeksiin perustuva mukautettu vaatimustaso. Savusukellusta vaativissa tehtävissä hänen työnsä keskittyisi tilannepaikan johtamiseen ja tukitehtäviin tarpeen mukaan. Tämä mahdollistaisi savusukellusrajoitteisen esimiehen hyödyntämisen ilman merkittäviä operatiivisia haasteita. Savusukelluskelpoisuuden vaatimuksen joustavoittaminen edistäisi paloesimiesten työuria, hyödyntäisi
heidän osaamistaan tehokkaammin ja tukisi pelastuslaitoksen toimintaa muuttuvissa tarpeissa.
Avainsanat: Paloesimies, Ikäjohtaminen, Savusukelluskelpoisuus
Sivut: 54 sivua ja liitteitä 16 sivua
Tutkimuksessa kartoitetaan pääkaupunkiseudun paloesimiesten ikää, terveydentilaa ja fyysistä kuntoa sekä sitä miten usein he kohtaavat työssään savusukellusta vaativan tehtävän ja uskovatko he pystyvänsä jatkamaan savusukelluskelpoisina eläkeikään saakka. Toisaalta savusukelluksen ja sitä vaativien tehtävien määrää ja alueellista esiintyvyyttä tarkastellaan tilastotutkimuksen avulla.
Kysely- ja tilastotutkimuksen perusteella savusukelluskelpoisuus ei ole keskeinen osa paloesimiesten työkuvaa Helsingin pelastuslaitoksella. Valtaosa paloesimiehistä ei usko pysyvänsä savusukelluskelpoisina eläkeikään asti, eikä rajoitteisille esimiehille ole selkeää työn uudelleenjärjestelysuunnitelmaa. Fyysisen kunnon testejä pidettiin usein liian vaativana paloesimiehen rooliin nähden, ja vain n. kolmasosa vastaajista piti savusukelluskelpoisuutta ehdottomana vaatimuksena työn suorittamiselle. Savusukellusta vaativia tehtäviä osuu yksittäiselle esimiehelle keskimäärin 4–6 kertaa vuodessa, ja näistäkin suurin osa voisi olla johdettavissa ulkopuolelta. Rakennuspalot ja -palovaarat muodostavat vain noin 4,5 % pelastustehtävistä Helsingissä.
Savusukellusrajoitteisille esimiehille tulisi tarjota mahdollisuus jatkaa operatiivisissa tehtävissä. Ehdotuksena on kokeilu, jossa Mellunkylän pelastusaseman esimies voisi toimia rajoitteisena johtajana ilman savusukellusta. Mellunkylä sopii sijainniltaan ja tehtävämäärältään kokeiluun, ja lähivuosina avattavat Kontulan ja Vuosaaren asemat vahvistavat alueen pelastusvalmiutta.
Käytännössä rajoitteiselle esimiehelle järjestettäisiin soveltuvat kuntotestit ja määriteltäisiin Firefit indeksiin perustuva mukautettu vaatimustaso. Savusukellusta vaativissa tehtävissä hänen työnsä keskittyisi tilannepaikan johtamiseen ja tukitehtäviin tarpeen mukaan. Tämä mahdollistaisi savusukellusrajoitteisen esimiehen hyödyntämisen ilman merkittäviä operatiivisia haasteita. Savusukelluskelpoisuuden vaatimuksen joustavoittaminen edistäisi paloesimiesten työuria, hyödyntäisi
heidän osaamistaan tehokkaammin ja tukisi pelastuslaitoksen toimintaa muuttuvissa tarpeissa.
Avainsanat: Paloesimies, Ikäjohtaminen, Savusukelluskelpoisuus
Sivut: 54 sivua ja liitteitä 16 sivua