Sivuvirtojen käyttö kiertolannoitteiden raaka-aineina sekä lannoituskäytössä
Jääskeläinen, Kari (2024)
Jääskeläinen, Kari
Centria-ammattikorkeakoulu
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501132564
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501132564
Tiivistelmä
Sivutuotteita ja jätteitä kannustetaan käyttämään myös lainsäädännön toimesta yhä enemmän raaka-aineina kiertotalousajattelun mukaan, niin sanotun vihreän siirtymän nopeuttamiseksi ja ihmisen toiminnan hiilineutraaliuden edistämiseksi. Erilaisia teollisuuden sekä maa- ja metsätalouden materiaaleja, joita tulee toiminnan sivutuotteina ja jätteinä, voidaan hyödyntää esimerkiksi lannoitteina tai lannoitteiden raaka-aineina. Näiden sivutuote- ja jätemateriaalien käytölle lannoitteina tai lannoiteraaka-aineina on kuitenkin lainsäädännön asettamia rajoitteita. Mitä tahansa materiaalia ei voida käyttää mihin tahansa lannoitekäyttöön. Esimerkiksi ympäristönsuojelun näkökohdasta luonnolle haitallisia aineita sisältäviä lannoitteita ei voida levittää pelloille ja terveydellisistä näkökohdista katsoen viljeltäviin elintarvikkeisiin tai eläinten rehuun ei saa päätyä haitallisia aineita lannoitteista. Siksi lainsäädäntö säätää erilaisia rajoituksia lannoitteille ja niiden valmistuksen raaka-aineille.
Kasvilannoitteina ja -ravinteina käytetään kasveille hyödyllisiä alkuaineita tai yhdisteitä sisältäviä materiaaleja. Kasveille hyödyllisiä aineita ovat mm. typpi, fosfori, kalium ja useat hivenaineet helposti kasvin käytettävissä olevissa yhdisteissä. Siten kaikki teollisuuden tai maa- ja metsätalouden sivutuotteet ja jätteet eivät sovellu lannoitevalmistukseen. Hyödynnettävien sivuvirtojen tulee sisältää hyödyllisiä alkuaineita tai yhdisteitä ja olla muutettavissa sopiviksi tuotteiksi kannattavalla tavalla. Jotkin materiaalit sopivat lannoitevalmistukseen, vaikka niillä ei olisi lannoitevaikutusta, koska niillä voidaan muokata esimerkiksi lannoitetuotteen maanparannusominaisuuksia.
Tämän raportin ensimmäisessä osassa esitetään yleisellä tasolla lannoitteiden valmistamiseen ja käyttöön liittyviä lainsäädännön määräyksiä ja rajoituksia sille, mitä lannoitteiden valmistuksessa voidaan käyttää lähtöaineina, kuinka lannoitteet luokitellaan eri ryhmiinsä ja mitä laatuvaatimuksia eri lannoitteille asetetaan. Lait voivat olla kansallisia tai EU-tasoisia lakeja, asetuksia tai määräyksiä. Viimeisimmät tiedot kansallisen ja EU-tason lainsäädännöstä saa maa- ja metsätalousministeriöstä. Raportointi pohjautuu laajasti maa- ja metsätalousministeriön sekä Ruokaviraston Internet-sivujen tietoihin. Lainsäädäntöä tai määräyksiä ei esitetä tässä kattavasti, vaan tarkoitus on luoda katsaus siihen, millaisia tuoteluokitukset ovat, millaisia raaka-aineita tuotteiden valmistukseen voi käyttää ja mitä tuotteilta yleisesti vaaditaan.
Lainsäädäntökatsauksen jälkeen raportissa nostetaan esiin kiertolannoitteiden käyttöönottoon ja valmistukseen liittyviä esteitä ja haasteita, eli ns. pullonkauloja, joita on nostettu esille tutkimuksissa ja alan toimijoiden haastatteluissa. Raportin jälkimmäinen puolisko koostuu katsauksesta kierrätyslannoitteiden valmistusprosesseihin sekä Keski-Pohjanmaan alueella kiinnostavaan ravinnekierron ja energiaomavaraisuuden yhdistävään biomassojen käsittelyyn, eli biokaasutukseen ja sen potentiaaliin alueella. Raportointi on tehty osana Kiertolannoite-esiselvityshanketta, jonka on rahoittanut Keski-Pohjanmaan liitto Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukemisen määräraha (AKKE) -rahoituksesta.
Kasvilannoitteina ja -ravinteina käytetään kasveille hyödyllisiä alkuaineita tai yhdisteitä sisältäviä materiaaleja. Kasveille hyödyllisiä aineita ovat mm. typpi, fosfori, kalium ja useat hivenaineet helposti kasvin käytettävissä olevissa yhdisteissä. Siten kaikki teollisuuden tai maa- ja metsätalouden sivutuotteet ja jätteet eivät sovellu lannoitevalmistukseen. Hyödynnettävien sivuvirtojen tulee sisältää hyödyllisiä alkuaineita tai yhdisteitä ja olla muutettavissa sopiviksi tuotteiksi kannattavalla tavalla. Jotkin materiaalit sopivat lannoitevalmistukseen, vaikka niillä ei olisi lannoitevaikutusta, koska niillä voidaan muokata esimerkiksi lannoitetuotteen maanparannusominaisuuksia.
Tämän raportin ensimmäisessä osassa esitetään yleisellä tasolla lannoitteiden valmistamiseen ja käyttöön liittyviä lainsäädännön määräyksiä ja rajoituksia sille, mitä lannoitteiden valmistuksessa voidaan käyttää lähtöaineina, kuinka lannoitteet luokitellaan eri ryhmiinsä ja mitä laatuvaatimuksia eri lannoitteille asetetaan. Lait voivat olla kansallisia tai EU-tasoisia lakeja, asetuksia tai määräyksiä. Viimeisimmät tiedot kansallisen ja EU-tason lainsäädännöstä saa maa- ja metsätalousministeriöstä. Raportointi pohjautuu laajasti maa- ja metsätalousministeriön sekä Ruokaviraston Internet-sivujen tietoihin. Lainsäädäntöä tai määräyksiä ei esitetä tässä kattavasti, vaan tarkoitus on luoda katsaus siihen, millaisia tuoteluokitukset ovat, millaisia raaka-aineita tuotteiden valmistukseen voi käyttää ja mitä tuotteilta yleisesti vaaditaan.
Lainsäädäntökatsauksen jälkeen raportissa nostetaan esiin kiertolannoitteiden käyttöönottoon ja valmistukseen liittyviä esteitä ja haasteita, eli ns. pullonkauloja, joita on nostettu esille tutkimuksissa ja alan toimijoiden haastatteluissa. Raportin jälkimmäinen puolisko koostuu katsauksesta kierrätyslannoitteiden valmistusprosesseihin sekä Keski-Pohjanmaan alueella kiinnostavaan ravinnekierron ja energiaomavaraisuuden yhdistävään biomassojen käsittelyyn, eli biokaasutukseen ja sen potentiaaliin alueella. Raportointi on tehty osana Kiertolannoite-esiselvityshanketta, jonka on rahoittanut Keski-Pohjanmaan liitto Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukemisen määräraha (AKKE) -rahoituksesta.