Kriittisen palovammapotilaan ensihoito

Abstract

Suomessa sairaalahoitoa tarvitsevia palovammapotilaita on vajaa 1000 vuodessa ja heistä 40–50 tarvitsee lopulta tehohoitoa. Potilasryhmä on haastava ja tapaukset ensihoidossa verrattain harvinaisia. Ensihoidolla on oleellinen rooli kyseisten potilaiden selviytymisen kannalta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä tiivis ja ajankohtainen katsaus kriittisen palovammapotilaan vaikuttavaan ensihoitoon. Kriittinen palovammapotilas on tässä yhteydessä potilas, jolla on vaikeita laaja-alaisia palovammoja sekä peruselintoimintojen häiriö tai sen uhka. Aiheesta on niukasti tutkimustietoa. Harvinaisuutensa vuoksi ensihoitajakoulutuksessa aiheeseen ei pureuduta syvällisesti.

Tutkimuskysymys on: Kuinka kriittisen palovammapotilaan ennustetta voidaan nykytiedon mukaan parantaa sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa? Tavoitteena on, että tuotosta voitaisiin hyödyntää ensihoitajaopiskelijoiden koulutuksessa. Parhaimmillaan opinnäytetyö herättää keskustelua alalla kyseisen potilasryhmän hoidon tasosta ja antaa aiheita jatkotutkimukseen. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa kerättiin kuudesta eri tietokannasta ja työhön valikoitui yksitoista tutkimusta, jotka kaikki olivat englanninkielisiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista teema-analyysiä, jossa alkuperäisilmaisuista muodostettiin pääteemoja.

Tutkimustulokset olivat linjassa aiemman teoriatiedon kanssa. Tuloksissa korostui peruselintoimintojen turvaamisen olevan hoidon tärkein prioriteetti. Hengityksen hoito, nestehoidon aloittaminen sekä lämpötalouden ylläpito ovat oleellisia toimenpiteitä. Potilaat hyötyvät jatkohoidosta palovammayksikössä ja lyhyestä kohteessa käytetystä ajasta. Kiistanalaisuutta on edelleen esimerkiksi vamma-alueiden hoidossa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kriittisen palovammapotilaan ensihoidossa on monta huomioitavaa osa-aluetta ja ensi-hoidolla voidaan vaikuttaa ennusteeseen.

Useat tutkijat tuovat esille yhtenäisten hoito-ohjeistuksien puutteen sekä ole-massa olevan näyttöön perustuvan lääketieteellisen tiedon vähäisyyden. Erityisesti sairaalan ulkopuolista ensihoitoa käsitteleviä tutkimuksia oli saatavilla niukasti. Jatkotutkimukselle on siis tarvetta. Jatkotutkimusehdotuksiin nousivat erityisesti ensihoitajien osaaminen kyseisen potilasryhmän hoidon suhteen, palovamma-alueiden hoitokeinot sekä intubaatiokriteeristöjen tarkennus.