Hyvät käytänteet mielenterveyspotilaiden kohtaamisessa ensihoidossa

Abstract

Mielenterveyspotilaat ovat lisääntyneet ensihoidossa merkittävästi, mutta toimintamalleja heidän kohtaamiseensa ei juurikaan ole. Ensihoitajat ovat pitkälti itse vastuussa oman osaamisensa kehittämisestä ja lisäkouluttautumisesta mielenterveyspotilaisiin liittyen. Mielenterveyspotilaiden joukko on kirjava kokonaisuus erilaisine oireineen ja diagnooseineen, mikä vaikeuttaa ensihoitajien työskentelyä entisestään.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää hyviä käytänteitä mielenterveyspotilaan kohtaamiselle ensihoidossa sekä selvittää kohtaamisen onnistumista edesauttavia tai heikentäviä tekijöitä. Työn tavoitteena oli koota kattava tietopaketti erilaisista mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyspotilaiden kohtaamisesta tilaajan aihetta koskevaa projektia varten.

Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työhön valikoitui kuusi tutkimusta, jotka kaikki olivat englanninkielisiä. Kotimaisia tutkimuksia yritettiin etsiä, mutta työn tarkoitukseen sopivia ei löytynyt. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, ja tutkimuksesta nousi esiin viisi pääteemaa: koulutus, kommunikaatio, turvallisuus, resurssit sekä hoitajien asenteet ja henkilökohtaiset kyvyt.

Tutkimuksen mukaan merkittävin ongelma mielenterveyspotilaiden kohtaamisessa on ensihoitajien riittämätön koulutus ja sen tuomat haasteet. Saadulla koulutuksella katsottiin olevan suurempi hyöty kuin hoitajan työvuosilla. Lisäksi hoitajien asenteet mielenterveyspotilaita kohtaan sekä käytettävissä olevat resurssit nousivat merkittäviksi haasteiksi mielenterveyspotilaiden kanssa. Onnistunut kohtaaminen edellytti muun muassa monipuolisia keskustelutaitoja, riittävää aikaa sekä tietoa erilaisista hoitovaihtoehdoista.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ensihoito vaatii selkeää kehittämistä mielenterveyspotilaiden kohtaamisen ja hoitamisen kanssa. Mielenterveyspotilaat koetaan haastavana potilasryhmänä, ja tähän mennessä lisäkouluttautuminen on ollut oman kiinnostuksen varassa. Hoitajien tietopuute heijastuu välittömästi potilaan kokemukseen hoidon onnistumisesta ja voi vaikeuttaa potilaan jatkohoitoa merkittävästi.