"Arjesta puuttuu semmoinen Toivon kokoinen palanen" : nuorten kohtaamispaikka Toivon yli-ikäisten arki ja palvelutarpeet
Kajander, Tiina
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502052357
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502052357
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on Nuorten kohtaamispaikka Toivossa aiemmin asioineiden, nyt jo yli 29vuotiaiden kävijöiden kokemukset matala kynnyksisen päiväaikaisen kohtaamispaikan vaikutuksista heidän elämässään. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös, millaista arki on nyt, kun on yli-ikäinen Nuorten kohtaamispaikka Toivossa kävijäksi, mutta edelleenkään päivät eivät täyty opinnoilla tai työllä. Tutkimuskysymyksenä on myös, onko kohderyhmällä tarvetta yli 29vuotiaiden matalan kynnyksen kohtaamispaikalle.
Kyseessä on fenomenografinen tutkimus, jolla kuvaillaan työn ja opintojen ulkopuolella olevien, hankalissa elämäntilanteissa elävien arkea kohtaamispaikka-asiointien aikana ja sitten, kun nuoruusikä jäi taakse ja monet nuoruusikäisille tarkoitetut asioinnit sen myötä. Tutkimus on toteutettu fokusryhmähaastatteluin ja siihen osallistui neljässä eri ryhmässä yhteensä 13 entistä kohtaamispaikan kävijää. Toivo toi kävijöidensä arkeen ja elämään lisää osallisuuden, hyväksynnän ja kuulumisen tunnetta ja häpeän tunne helpotti monilla.
Tutkimuksessa kuvaillaan myös, millaista arki on kun se ei edelleenkään rytmity töiden ja opiskelujen mukaan, vaan on pitkälti kotona olemista ja asioiden selkenemisen odottelua. Palveluntarve saatiin selvitettyä ja tutkimukseni mukaan yli 29-vuotiaille NEET-aikuisille kaivataan kohtaamispaikkaa, jossa keskeisinä tavoitteina on sama kuin Nuorten kohtaamispaikka Toivossakin; helpottaa kotoa poistumista ja aktivoida siten myös muihin palveluihin ja elämässä eteenpäin pääsyä. Ainakin arjesta tulisi sen myötä hiukan kevyempi kantaa. This thesis at Master`s degree programme deals with participation, exclusion and the needs of people at their thirties who are not at work or education(NEET). Their everyday life consists of unemployment, staying at home, playing videogames or being too much alone. The participants at this study are those, who do not feel comfortable in this society. They have come to be defined like so called interlopers or losers at our society and they need to gain a hearing.
The idea of this study is to explain how does the low-barrier access meeting point Toivo help young people at ages 17-28 getting their everyday life feeling better and help them getting back into society after they have been staying at home without studies or employment. They often suffer from mental disorders for example depression or anxiety, loneliness, poverty or discrimination.
The method in this study was fenomenografic. The research material was collected by focus group interview in 4 groups formed of 13 over 28 years old ex-client who had visited The low-barrier access meeting point Toivo and after they became 29, they had to find something else at their everyday life. This study explains how the ex-clients experience the help they got by visiting Toivo and how the everyday life feels now, without Toivo, without studies or without work. It is also important to know, if they have service needs and areas for development at social services. The main thing is approval, support, individuality and support groups. Nobody should be left alone.
Kyseessä on fenomenografinen tutkimus, jolla kuvaillaan työn ja opintojen ulkopuolella olevien, hankalissa elämäntilanteissa elävien arkea kohtaamispaikka-asiointien aikana ja sitten, kun nuoruusikä jäi taakse ja monet nuoruusikäisille tarkoitetut asioinnit sen myötä. Tutkimus on toteutettu fokusryhmähaastatteluin ja siihen osallistui neljässä eri ryhmässä yhteensä 13 entistä kohtaamispaikan kävijää. Toivo toi kävijöidensä arkeen ja elämään lisää osallisuuden, hyväksynnän ja kuulumisen tunnetta ja häpeän tunne helpotti monilla.
Tutkimuksessa kuvaillaan myös, millaista arki on kun se ei edelleenkään rytmity töiden ja opiskelujen mukaan, vaan on pitkälti kotona olemista ja asioiden selkenemisen odottelua. Palveluntarve saatiin selvitettyä ja tutkimukseni mukaan yli 29-vuotiaille NEET-aikuisille kaivataan kohtaamispaikkaa, jossa keskeisinä tavoitteina on sama kuin Nuorten kohtaamispaikka Toivossakin; helpottaa kotoa poistumista ja aktivoida siten myös muihin palveluihin ja elämässä eteenpäin pääsyä. Ainakin arjesta tulisi sen myötä hiukan kevyempi kantaa.
The idea of this study is to explain how does the low-barrier access meeting point Toivo help young people at ages 17-28 getting their everyday life feeling better and help them getting back into society after they have been staying at home without studies or employment. They often suffer from mental disorders for example depression or anxiety, loneliness, poverty or discrimination.
The method in this study was fenomenografic. The research material was collected by focus group interview in 4 groups formed of 13 over 28 years old ex-client who had visited The low-barrier access meeting point Toivo and after they became 29, they had to find something else at their everyday life. This study explains how the ex-clients experience the help they got by visiting Toivo and how the everyday life feels now, without Toivo, without studies or without work. It is also important to know, if they have service needs and areas for development at social services. The main thing is approval, support, individuality and support groups. Nobody should be left alone.