"En mä tiedä, mitä mä tekisin elämälläni ilman soittamista." : kuopiolaisten lasten ja nuorten mietteitä puhallinsoittamisesta ja erilaisista puhallinkokoonpanoista.

Abstract

Tutkielmassa etsittiin keinoja puhallinsoiton vetovoiman kasvattamiseksi lasten ja nuorten keskuudessa. Viime vuosina puhallinsoittajien määrä on vähentynyt ikäluokkien pienenemisen vuoksi. Myös muut aktiviteetit ovat vieneet harrastajia puhallinsoittamisen parista. Opinnäytetyö rajattiin käsittelemään kuopiolaista nuorisopuhallintoimintaa. Kuopiossa toimii kolme musiikkiluokka-alakoulua, joissa puhallinsoittaminen aloitetaan alakoulun kolmannella luokalla. Musiikkiluokalta yläkouluun siirryttäessä on mahdollista jatkaa nuorisopuhallinorkesterissa tai -big bandissä. Koska yhteissoitto on yleensä motivoivin osa soittoharrastusta, opinnäytetyö keskittyi tutkimaan puhallinsoittoa nimenomaan näissä puhallinkokoonpanoissa. Opinnäytetyön aineistona käytettiin aikaisempaa tutkimusta soittomotivaatiosta ja nuorisopuhallinorkesterisoiton motivaatiosta. Lisäksi haastateltiin eri-ikäisiä kuopiolaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat aloittaneet puhallinsoittamisen musiikkiluokalla. Orkesterinjohtaja, soitinvalinta, kokoonpanoissa soitettava ohjelmisto, erilaiset matkat, leirit ja tapahtumat sekä orkesterin henki nousivat tärkeimpinä soittomotivaatioon vaikuttavista syistä. Kuopiolaisen musiikkiluokka- ja puhallinorkesteritoiminnan erityispiirteinä näyttäytyivät perheen merkitys musiikkiluokalle hakemisessa sekä tiivis puhallinyhteisö, josta ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä mitään. Haastateltavat olivatkin huolissaan puhallinorkestereiden tunnettavuudesta. Kuopion tarjontaan nuorille puhallinsoittajille oltiin toisaalta tyytyväisiä, mutta toivottiin myös vaikeampaa ohjelmistoa soittavia kokoonpanoja, yhteissoittomahdollisuuksia esimerkiksi jousisoittajien kanssa ja sektiosoittoa bändien kanssa. Vaikka tapaustutkimus käsittelikin kuopiolaista musiikkiluokka- ja nuorisopuhallinorkesteritoimintaa, voi tutkielman tuloksia ja johtopäätöksiä käyttää muuallakin Suomessa.

The purpose of the thesis was to find ways to increase the appeal of wind instruments among children and young people. In recent years, the number of wind players has decreased due to the decrease in age groups. The availability of other activities has also reduced the appeal of playing wind instruments. The thesis was limited to dealing with youth wind band activities in Kuopio. In Kuopio, there are three elementary schools with music classes, where the teaching of wind instruments begins in the third grade of elementary school. In the middle school, it is possible to continue in the youth wind orchestra or big band. Since playing together is usually the most motivating part of the playing hobby, the thesis focused on studying wind playing specifically in these wind ensembles. Previous research on the motivation to play and motivation to play in youth wind bands was used as the sources for the thesis. In addition, children and young people from Kuopio of different ages who have started playing wind instruments in a music class were interviewed.The band leader, instrument choice, the repertoire, various trips, camps and events, as well as the spirit of the orchestra emerged as the most important factors influencing the motivation to play. The special features of Kuopio's music class and wind band activities were the importance of the family in applying to the music class and the close-knit community of wind bands, which outsiders may not be aware of. The interviewees were concerned about the recognition of wind bands. On the one hand, they were satisfied with options for young wind players in Kuopio, but they also hoped for opportunities to play more difficult repertoire, opportunities to play together with string players, or for section playing with bands. Although the case study dealt with Kuopio's music classes and youth wind band activities, the results and conclusions of the study can be used elsewhere in Finland.