Beröringsbaserade interventioner för att minska ensamhet hos äldre : en allmän litteraturöversikt

Abstract

Ensamhet och social isolering är en riskfaktor för de äldres fysiska, psykiska och kognitiva hälsa samt ökar ensamhet och social isolering dödligheten hos äldre. Finland har en alltmer åldrande befolkning och strävan finns att äldre ska bo hemma så länge som möjligt, vilket ökar risken för ensamhet och social isolering. Fysisk ensamhet uppstår vid brist på fysisk kontakt och beröringsbrist uppstår när en person upplever lite eller ingen fysisk kontakt till andra under en längre tidsperiod. Syftet med denna studie var att undersöka vilka beröringsbaserade interventioner kan minska på ensamhet eller social isolering hos äldre och hur dessa kan användas av ergoterapeuter. En allmän litteraturöversikt med systematiska inslag genomfördes och en kvalitativ innehållsanalys med induktiv ansats användes för dataanalys. Fem interventioner identifierades: djurassisterad terapi, robotdjur, SAR (Socialt Assisterande Robotar), CTM (Choose To Move) och deltagande i konstaktiviteter. Fokus lades på djurassisterad terapi och robotdjur, eftersom det finns begränsad forskning i SAR, CTM och konstaktiviteter. Robotdjur framstår som en effektiv intervention för att minska ensamhet och kräver mindre specialiserad kunskap än djurassisterad terapi. Ergoterapeuter kan använda robotdjur för att minska ensamhet och öka delaktighet bland äldre, genom att skapa meningsfulla interaktioner och aktiviteter som stimulerar socialt engagemang och kognitiv funktion. Robotdjur kan vara ett värdefullt verktyg för ergoterapeuter som arbetar med äldre i både individuella och gruppterapier.

Loneliness and social isolation are risk factors that negatively impact the physical, mental, and cognitive health of elderly and increase their mortality rate. Finland has an increasingly aging population, and there is an aspiration for the elderly to live at home as long as possible, which increases the risk of loneliness and social isolation. Physical loneliness arises from a lack of physical contact and touch deprivation occurs when a person experiences little to no physical contact with others over an extended period. The aim of this study was to examine touch-based interventions to reduce loneliness in the elderly and how occupational therapists can utilize them. A general literature review with systematic elements was conducted and a qualitative content analysis with an inductive approach was used for data analysis. Five interventions were identified: animal-assisted therapy, robotic animals, SAR (Socially Assistive Robots), CTM (Choose To Move) and participation in art activities. The focus was on animal-assisted therapy and robotic animals due to limited research on SAR, CTM, and art activities. Robotic animals appears to be an effective intervention to reduce loneliness, and they require less specialized knowledge than animal-assisted therapy. Occupational therapists can use robotic animals to reduce loneliness and increase participation among the elderly, by creating meaningful interactions and activities that stimulate social engagement and cognitive function. Robotic animals can be a valuable tool for occupational therapists working with the elderly in both individual and group therapies.

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys ovat riskitekijöitä ikääntyneiden ihmisten fyysiselle, psyykkiselle ja kognitiiviselle terveydelle. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys lisäävät ikäihmisten kuolleisuutta. Suomessa väestö ikääntyy, ja tavoitteena on, että ikääntyneet asuisivat kotona mahdollisimman pitkään. Tämä lisää yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen riskiä. Fyysistä yksinäisyyttä esiintyy, kun fyysinen kontakti puuttuu. Kosketuksen puutetta esiintyy, kun henkilö kokee vähäistä tai olematonta fyysistä kontaktia toisten ihmisten kanssa pidemmän aikaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, mitkä kosketukseen perustuvat interventiot voivat vähentää ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyttä tai sosiaalista eristäytymistä. Tutkimuksessa toteutettiin yleinen kirjallisuuskatsaus, joka sisälsi systemaattisia osia, ja aineisto analysoitiin kvalitatiivisella sisällönanalyysilla induktiivisella lähestymistavalla. Tutkimuksessa tunnistettiin viisi interventiota: eläinavusteinen terapia, robottieläimet, SAR (Socially Assistive Robots), CTM (Choose To Move) ja osallistuminen taideaktiviteetteihin. Painopiste oli eläinavusteisessa terapiassa ja robottieläimissä, koska SAR:sta, CTM:stä ja taideaktiviteeteistä on vain rajoitetusti tutkimusta. Robottieläimet näyttävät olevan tehokas keino vähentää yksinäisyyttä. Ne vaativat vähemmän erityisosaamista kuin eläinavusteinen terapia. Toimintaterapeutit voivat käyttää robottieläimiä vähentämään yksinäisyyttä ja lisäämään ikääntyneiden ihmisten osallistumista luomalla mielekkäitä vuorovaikutussuhteita ja aktiviteetteja. Robottieläimet voivat olla arvokas väline toimintaterapeutin työssä sekä yksilö- että ryhmäterapioissa.