Kumin fysikaalisten mittausmenetelmien suorituskyvyn arviointi
Kivinen, Sami (2025)
Kivinen, Sami
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502142892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502142892
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Nokian Renkaat Oyj:n tuotekehityslaboratorion tarpeisiin. Laboratorion tuotekehitysmittauksissa ei tällä hetkellä ole rutiininomaista tapaa seurata mittausmenetelmien suorituskykyä esimerkiksi toistettavuuden tai mittausepävarmuuden osalta. Haasteita mittausmenetelmien suorituskyvyn arvioinnissa aiheuttavat erityisesti eri kumilaatujen väliset ominaisuuserot, mittausten ajalliset rajoitteet sekä referenssimateriaalien saatavuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää laboratorion toimintaa esimerkiksi uusintamittausten osalta ja saada lisätietoa mittausmenetelmille ja mitatuille materiaaleille ominaisesta hajonnasta. Tarkoituksena oli selvittää sekä kumialan standardien että muiden laboratoriomittausten tilastollista käsittelyä kuvaavien lähteiden avulla hyödyllisiä ja helposti sovellettavia menetelmiä mittausepävarmuuden ja toistettavuuden laskentaan.
Työssä mitattiin ominaisuuksia neljästä kumisekoituksesta kahdella eri mittalaitteella niiden suorituskyvyn arvioimiseksi. Venymislujuus- ja kovuusominaisuuksia mitattiin automaattisella vetokonelaitteistolla, ja materiaalien vulkanoitumisominaisuuksia reometrillä kahdella eri lämpötilaohjelmalla. Mittaustuloksista laskettiin mittausepävarmuus, toistettavuus sekä variaatiokerroin. Lisäksi mittaustulosten jakautumista verrattiin oletettuun normaalijakaumaan. Tiedot mitatuista materiaaleista sekä mittalaitteistoista olivat salassa pidettäviä.
Tulosten tarkastelu osoitti, että laboratorion rutiinitoiminnassa ei ole hyödyllistä selvittää mittausten jakautumista vaaditun suuren näytemäärän ja tuloksista saatavan vähäisen hyödyn vuoksi. Erityisesti mittausepävarmuus sekä toistettavuus olivat kuitenkin helposti laskettavissa melko pienistä koesarjoista. Ne olivat helppoja tulkita ja soveltaa käytännössä sekä sopivia laboratorion tarpeisiin.
Työn jatkokehityksenä laboratorion tulee arvioida, miten koejärjestelyt eri mittalaitteiden suorituskyvyn arviointiin ja seurantaan toteutetaan sekä kuinka laboratoriossa toimitaan jatkossa esimerkiksi uusintamittausten tarvetta arvioitaessa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää laboratorion toimintaa esimerkiksi uusintamittausten osalta ja saada lisätietoa mittausmenetelmille ja mitatuille materiaaleille ominaisesta hajonnasta. Tarkoituksena oli selvittää sekä kumialan standardien että muiden laboratoriomittausten tilastollista käsittelyä kuvaavien lähteiden avulla hyödyllisiä ja helposti sovellettavia menetelmiä mittausepävarmuuden ja toistettavuuden laskentaan.
Työssä mitattiin ominaisuuksia neljästä kumisekoituksesta kahdella eri mittalaitteella niiden suorituskyvyn arvioimiseksi. Venymislujuus- ja kovuusominaisuuksia mitattiin automaattisella vetokonelaitteistolla, ja materiaalien vulkanoitumisominaisuuksia reometrillä kahdella eri lämpötilaohjelmalla. Mittaustuloksista laskettiin mittausepävarmuus, toistettavuus sekä variaatiokerroin. Lisäksi mittaustulosten jakautumista verrattiin oletettuun normaalijakaumaan. Tiedot mitatuista materiaaleista sekä mittalaitteistoista olivat salassa pidettäviä.
Tulosten tarkastelu osoitti, että laboratorion rutiinitoiminnassa ei ole hyödyllistä selvittää mittausten jakautumista vaaditun suuren näytemäärän ja tuloksista saatavan vähäisen hyödyn vuoksi. Erityisesti mittausepävarmuus sekä toistettavuus olivat kuitenkin helposti laskettavissa melko pienistä koesarjoista. Ne olivat helppoja tulkita ja soveltaa käytännössä sekä sopivia laboratorion tarpeisiin.
Työn jatkokehityksenä laboratorion tulee arvioida, miten koejärjestelyt eri mittalaitteiden suorituskyvyn arviointiin ja seurantaan toteutetaan sekä kuinka laboratoriossa toimitaan jatkossa esimerkiksi uusintamittausten tarvetta arvioitaessa.
