Ketoosin esiintyminen lypsykarjatilalla: Case Silonevan tila
Hirvelä, Suvi (2025)
Hirvelä, Suvi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502203148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502203148
Tiivistelmä
Ketoosi on lypsylehmillä alkulypsykaudella esiintyvä energiavajetauti. Poikimisen jälkeen syöntikyky ei riitä kattamaan nopeasti kasvavan maidontuotannon aiheuttamaa energian tarvetta, mikä johtaa varastorasvojen mobilisointiin ja ketoaineiden liialliseen vapautumiseen. Ketoosia voi esiintyä sekä piilevänä että kliinisenä, ja se voi olla joko primaarinen tai sekundäärinen sairaus. Ketoosi aiheuttaa piilevänä maitotuotoksen laskua ja hedelmällisyysongelmia sekä kliinisenä alhaista syöntiä, laihtumista, kuivia ulosteita, asetonin hajua, poikkeavaa käytöstä ja väsymystä.
Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa selvitettiin ketoosin yleisyyttä valitulla lypsykarjatilalla. Samalla pyrittiin löytämään ketoosille altistavia tekijöitä ja löytämään ennaltaehkäisykeinoja. Tutkimukseen otettiin mukaan 50 lehmää poikimisjärjestyksessä. Tutkittavista lehmistä mitattiin maitotestiliuskalla betahydroksibutyraatin pitoisuutta. Mittaus suoritettiin ensimmäisen kerran viikon päästä poikimisesta ja siitä eteenpäin kerran viikossa yhteensä 8 viikon ajan.
Testitulosten lisäksi tietoa saatiin tuotosseurantanäytteistä ja lypsyrobotin mittauksista. Tutkittavista lehmistä kerättiin tietoja, joita vertailtiin sairaiden ja terveiden yksilöiden välillä. Näitä tietoja olivat maitotuotoksen, maidon pitoisuuksien, rasva-valkuaissuhteen, hedelmällisyyden ja kuntoluokan kehitys. Vertailua tehtiin olosuhteiden, poikimaiän, poikimavälin ja umpikauden pituuden vaikutuksista sairastumistodennäköisyyteen. Sairastuneita lehmiä luokiteltiin ketoosin alkamisajankohdan, ketoosin keston ja vakavuuden perusteella.
Tutkimuksessa selvisi, että piilevää ketoosia löytyi odotusten mukaisesti paljon enemmän kuin kliinisiä ketooseja. Sairastuneita lehmiä tutkimuksessa oli 31 kpl eli 62 %. Yleisimmin ketoosi alkoi ensimmäisten 4 viikon aikana poikimisesta, jolloin ketoosi kesti keskimäärin 3,5 vk. Jos sairastuminen tapahtui myöhemmin, oli ketoosin kesto keskimäärin 1,5 vk. Sairastuessa päivätuotos laski ketoosin voimakkuuden mukaan 3–6,3 kg ja päivätuotoksen palautuminen kesti 7–14 vrk. Kuntoluokalla ei havaittu odotettua vaikutusta sairastumisriskiin. Selvimmät yhteydet sairastumistodennäköisyyteen oli poikimaiällä, poikimavälillä ja poikimisajankohdalla.
Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa selvitettiin ketoosin yleisyyttä valitulla lypsykarjatilalla. Samalla pyrittiin löytämään ketoosille altistavia tekijöitä ja löytämään ennaltaehkäisykeinoja. Tutkimukseen otettiin mukaan 50 lehmää poikimisjärjestyksessä. Tutkittavista lehmistä mitattiin maitotestiliuskalla betahydroksibutyraatin pitoisuutta. Mittaus suoritettiin ensimmäisen kerran viikon päästä poikimisesta ja siitä eteenpäin kerran viikossa yhteensä 8 viikon ajan.
Testitulosten lisäksi tietoa saatiin tuotosseurantanäytteistä ja lypsyrobotin mittauksista. Tutkittavista lehmistä kerättiin tietoja, joita vertailtiin sairaiden ja terveiden yksilöiden välillä. Näitä tietoja olivat maitotuotoksen, maidon pitoisuuksien, rasva-valkuaissuhteen, hedelmällisyyden ja kuntoluokan kehitys. Vertailua tehtiin olosuhteiden, poikimaiän, poikimavälin ja umpikauden pituuden vaikutuksista sairastumistodennäköisyyteen. Sairastuneita lehmiä luokiteltiin ketoosin alkamisajankohdan, ketoosin keston ja vakavuuden perusteella.
Tutkimuksessa selvisi, että piilevää ketoosia löytyi odotusten mukaisesti paljon enemmän kuin kliinisiä ketooseja. Sairastuneita lehmiä tutkimuksessa oli 31 kpl eli 62 %. Yleisimmin ketoosi alkoi ensimmäisten 4 viikon aikana poikimisesta, jolloin ketoosi kesti keskimäärin 3,5 vk. Jos sairastuminen tapahtui myöhemmin, oli ketoosin kesto keskimäärin 1,5 vk. Sairastuessa päivätuotos laski ketoosin voimakkuuden mukaan 3–6,3 kg ja päivätuotoksen palautuminen kesti 7–14 vrk. Kuntoluokalla ei havaittu odotettua vaikutusta sairastumisriskiin. Selvimmät yhteydet sairastumistodennäköisyyteen oli poikimaiällä, poikimavälillä ja poikimisajankohdalla.