Hätäensiapu Heinäveden kunnan kotihoidossa : Hätäensiapukoulutus kotihoidon hoitohenkilökunnalle

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaiset ovat Heinäveden kotihoidon hoitohenkilökunnan tiedot ja taidot hätäensiapuun liittyvissä asioissa. Toisena tavoitteena oli selvittää, vaikuttavatko koulutustausta ja työkokemus taitoihin, sekä järjestää koulutus yleisimmistä peruselintoimintojen häiriöistä. Lopuksi loppukyselyllä tehtiin yhteenveto siitä, kuinka koulutus vaikutti henkilökunnan osaamistasoon. Tarve koulutukselle esitettiin Heinäveden kunnan kotihoidosta.

Alku- ja loppukyselyt toteutettiin Webropol-kyselynä, jotka lähetettiin sähköpostilla jokaiselle kotihoidon hoitohenkilökuntaan kuuluvalle. Alkukyselyn tulosten perusteella laadittiin koulutussuunnitelma, jonka painopisteet valikoituivat vastauksissa esiin tulleisiin tiedollisiin puutteisiin. Power Point -esityskalvot tarkastutettiin kotihoidon vastaavalla lääkärillä, joka hyväksyi koulutuksen asiasisällön ja oikeellisuuden. Koulutustilaisuuksia suunnitellessa pidettiin yhteinen palaveri kotihoidon ohjaajan ja tehostetun palveluasumisen vastaavan sairaanhoitajan kanssa. He laativat työvuorolistat siten, että henkilökunta pääsi osallistumaan koulutukseen työvuoron aikana. Itse koulutustilaisuudet pidettiin pienryhmille, joihin kuului noin 10 henkilöä. Koulutus oli sisällöltään lyhyt teoriaosuus, jonka jälkeen kahdessa ryhmässä oli käytännön osuus elottoman ja tajuttoman kohtaamisesta. Koulutustilaisuuden jälkeen loppukyselyllä kartoitettiin koulutuksen vaikutusta hätäensiaputiedon syvenemiseen.

Alkukyselyn perusteella havaittiin, että hätäensiaputietoa on, mutta itseluottamusta hätäensiaputilanteissa toimimiseen puuttuu. Monet arvioivat, etteivät omat taidot ole ajan tasalla. Koulutuksen jälkeisen kyselyn kaikki vastaajat kokivat koulutuksen olleen hyödyllinen ja hätäensiaputaitojen koettiin parantuneen. Suurin osa toivoi hätäensiapukoulutustilaisuuksia vuosittaisiksi, jotta taidot säilyisivät ajan tasalla harvoin eteen tulevien tilanteiden varalle. Jatkossa koulutuksen sisältöä voi hyödyntää muiden yksiköiden kouluttamiseen. Jatkotutkimusehdotuksena on aiheen laajentaminen muihinkin sairauskohtauksiin ja niiden ensiapuun kotihoidossa.

The main aim of this thesis was to find out the level of skills and knowledge of home care staff in Heinävesi regarding CPR. The secondary aim was to study whether educational background and work experience affect the CPR skills as well as organise training about the most common life threatening situations/conditions. At the end, a summarizing survey was conducted in order to describe how the training had affected the staff’s skills.

Both the preliminary and final surveys were conducted with Webropol about the CPR skills of the staff. This survey was sent via email to everyone, who works in home care within the municipality of Heinävesi. Based on the results a training plan was made to cover the topics of which there was a lack of knowledge. The training plan was inspected and approved by the doctor in charge of home care. When planning for the training sessions, a meeting was held with the nurse in charge of home care and her colleague. They organised their staff´s working hours to allow their attendance at the training sessions during their shift. Training sessions were held in small groups of ten persons. The training included two parts. The first part was a short theory session and the second part was a practical session, which consisted of how to deal with an unconscious person and perform CPR to a lifeless person. After the sessions a survey was sent via email to everyone who had attended the training.

After the first Webropol-survey it was discovered, that the staff have knowledge, but they lack self-confidence to act in CPR situations. Many of them evaluated that their skills are not up to date or their skills are not good enough. After the training sessions a new survey was conducted. Everyone who attended felt that training had been helpful for them and their skills had improved. Most of the staff members wished for yearly training sessions to maintain their skills up to date for those rare occasions. In the future the contents of this training can be used to train other healthcare units.