Luontokadon minimoiminen tuulivoimapuiston infrastruktuurin rakentamisessa

Abstract

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ajaa tarvetta uusiutuvien energiantuotantomuotojen lisäkapasiteetin rakentamiselle. Uusiutuvien energioiden tuotanto vaatii huomattavia maa-aloja. Suurien maa-alojen käyttö tuo uusiutuville energiantuotantomuodoille haasteita sen osalta, miten luonto ja ympäristö saadaan huomioitua. Luontokato on yksi suurimmista ihmiskunnan kohtaamista haasteista tällä hetkellä ilmastonmuutoksen ohella. Opinnäytetyössä tutkittiin parhaita mahdollisia rakentamistapoja tuulivoima-puistoissa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Ensisijaisesti tavoitteena oli löytää toteutuneista rakentamistoimenpiteiden toteutustavoista ne, jotka aiheuttivat vähiten luontokatoa sekä mahdollisesti ne, jotka vaativat vähiten resursseja ja raaka-aineita. Opinnäytetyötä varten katselmoidut tuulivoimapuistot sijaitsivat kaikki ainakin osittain Metsähallituksen hallinnoimilla Suomen valtion maa-alueilla. Katselmoinneissa ja vertailuissa keskityttiin vain löydöksiin valtion maa-alueiden osalta. Työn toimeksiantajana oli Metsähallitus. Merkittävimpänä vertailutyön tuloksena oli rakentamistoimenpiteiden toteutustapojen suuri vaihtelu ja huomattavat erot käytettyjen pinta-alojen osalta. Osa eroista selittyi kohdekohtaisilla ympäristöjen eroilla, kuten maaperän tyypeillä (kallioinen alue mäkien päällä vai soisen alueen ympäröimä alavampi sijainti), maanmuodoilla (jyrkät mäet lähellä vai tasaista maastoa) sekä maantieteellisillä sijainneilla (Käsivarren Lapista Pohjanmaan lakeuksille, maanpinnan korkeus 731 m merenpinnan yläpuolella vai 130 m merenpinnan yläpuolella). Tuloksista oli kuitenkin havaittavissa se, että infrastruktuurin rakentamisen tarkoille toteutustavoille ei ole yleisesti yhtenäisiä toimintatapoja. Esimerkiksi 51 katselmoidun voimalan alueelta (37 % kaikista voimaloista) löytyi huomautettavaa maamassojen käsittelyssä ja maisemoinnissa. Toiset toteutustavat aiheuttavat huomattavasti suurempaa luontokatoa tuulivoimapuistojen sisällä kuin toiset (esimerkkinä ojan kaivaminen metsään on toisaalla toteutettu 5 metrin työleveydellä ja toisaalla 25 metrin työleveydellä). Tuloksien pohjalta on perusteltua kehittää Metsähallitukselle maanomistajan asemassa rakentamisohjeistus, jolla ohjataan uusiutuvien energiantuotantomuotojen rakentamista valtion maa-alueilla mahdollisimman vähän luontokatoa aiheuttaviin toimintatapoihin. Rakentamisohjeistuksen pohjana tulisi käyttää tämän opinnäytetyön hyviä löydöksiä, kansainvälisiä ilmasto- ja luontotavoitteita sekä sopimuksia, joihin Suomen valtio on sitoutunut.