Polulle varisseita kirsikankukkia: miten japanilainen estetiikka on kehittänyt minua taiteilijana

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan taiteilijan kehittymistä vaiheessa, jossa japanilainen estetiikka ja minimalismi ovat olleet taiteilijalle tärkeitä innoituksen lähteitä. Kehittymistä tutkitaan tekijän taiteellisen opinnäytetyön, japanilaista estetiikkaa ja Mono-ha-koulukuntaa käsittelevän kirjallisuuden ja tekijään vaikuttaneiden japanilaisten taiteilijoiden esimerkkien avulla. Kysyn, miten japanilainen estetiikka ja taide ovat kehittäneet minua taiteilijana: Millainen on suhteeni materiaaleihin? Miten ymmärrän tilan teoksessa? Onko japanilaisen taiteen vaikutteilla ollut merkitystä siihen, miten suhtaudun ympäristöön ja millaisena näen taiteilijan roolin? Taiteellinen opinnäytetyöni on teossarja Sattumanvaraisuuksia 1–9, joka kuuluu kuvanveiston alaan. Sarja on osittain luotu käyttämällä japanilaista puun käsittelyn menetelmää yakisugi, joka esitellään tässä opinnäytetyössä. Pohdin, miten teossarjassani ilmenevät japanilaisen estetiikan käsitteet sekä miten taiteilijuuttani ovat kehittäneet Japanissa 1960–1970-luvuilla vaikuttaneen Mono-ha-koulukunnan periaatteet: materiaalitietoisuus, suhde tilaan, läheinen suhde ympäristöön ja luontoon, taiteilijan roolin uudelleen määrittely ja antroposentrisyydestä, ihmiskeskeisyydestä, irtautuminen. Käsittelen lyhyesti myös sattuman osuutta ja merkitystä teossarjani synnyssä ja miten japanilainen estetiikka tukee sattumataiteen toteuttamista. Käytetty kirjallisuus on estetiikan teoriaa, taidehistoriallista tutkimuskirjallisuutta Mono-ha-suuntauksesta sekä sattumataiteesta. Päätelminä opinnäytetyössä osoitetaan, että japanilainen estetiikka on kehittänyt taiteilijan tilakäsitystä, materiaalitietoisuutta, vahvistanut ympäristötietoisuutta ja antroposentrisyydestä irtautumista, auttanut pohtimaan taiteilijan roolia ja vahvistanut taiteellista havaintokykyä.

This thesis researches the development of an artist during a phase where Japanese aesthetics and minimalism have been important sources of inspiration. The development process is examined through the author’s artistic work, literature on Japanese aesthetics and the Mono-ha school, and examples of Japanese artists who have been important for the artist. The questions asked include how Japanese aesthetics and art have developed the author as an artist: Which kind of relationship do I have with materials? How do I think about space in a work? And finally, have the influences of Japanese art changed my views on how I relate to the environment and how I see the role of the artist? My artistic work is a series of sculptures named Serendipities 1–9. The series is created by using the Japanese woodcraft method called yakisugi, which is introduced in the thesis. I reflect on how the concepts of Japanese aesthetics are adequate in my series of works and how the principles of the Mono-ha school, which appeared in Japan during the 1960’s and 1970’s, have developed me as an artist: material awareness, relationship to space, importance of the environment and nature, redefinition of the artist’s role, and detachment from anthropocentrism. I also shortly reflect on the role of chance in the creation of my sculptures and how Japanese aesthetics support the creation of cance art. The literature used in this thesis includes theories of aesthetics, art historical researches on the Mono-ha school, and chance art. The conclusions of the thesis are that Japanese aesthetics and art have developed the artist’s abilities to spatial perception, material awareness, strengthened the artist’s relationship to the environment, and helped to detach oneself from humancenteredness, helped to redefine the artist’s role, and developed artistic skills of perception