Tahtituotannon eri sopimusmallien vaikutus työn sujuvuuteen ja tehokkuuteen

Abstract

Tahtituotannolla pyritään vastaamaan rakennusalan nykyhaasteisiin kuten tehokkuus- ja kannattavuusvaatimuksiin. Se ei ole enää yksi vaihtoehtoisista toteutustavoista vaan nykyaikaista ja ennakoivaa rakentamista. Tahtituotannon on todettu olevan tehokas menetelmä rakennusprojektien tuotannon läpiviemiseen ja tästä syystä se on yhä yleistyvä toimintatapa. Tahtituotannossa työt on jaettu ja aikataulutettu saman kestoisiin työpaketteihin, jotka seuraavat toisiaan. Sen keskeisiä tavoitteita ovat toiminnan virtaus, hukan poistaminen ja jatkuva parantaminen.

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin urakkatyön ja tuntityön vaikutuksia tahtituotannon ohjaamiseen rakennustyömaalla. Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka erilaiset hinnoittelumallit vaikuttavat työn sujuvuuteen, aikataulun hallintaan ja resurssien tehokkaaseen käyttöön. Työn toimeksiantaja oli perinteinen suomalainen rakennusalan yritys Hartela. Hartela on vakavarainen ja merkittävä rakentaja, joka rakentaa asuntoja, toimisto- ja teollisuusrakennuksia sekä julkisia rakennuksia kaikkialla Suomessa. Yritys käyttää tahtituotantoa jo sisävalmistusvaiheen töissä useassa kohteessa, mutta on kiinnostunut lisäämään sen käyttöä edelleen.

Opinnäytetyössä vertailtiin kahta rakennustyömaata, joissa tahtituotantoa toteutettiin eri tavoin. Ensimmäisessä kohteessa tahtituotanto perustui pääosin yksikköhintaisiin sopimuksiin ja kahdeksan tunnin tahtiaikaan, kun taas toisessa kohteessa käytössä oli tuntityömalli ja neljän tunnin tahtiaika. Tutkimusaineisto kerättiin toimihenkilöille ja työntekijöille osoitetuilla kyselyillä ja havainnoimalla tahtituotannon toteutusta käytännössä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että molemmilla toteutusmalleilla on omat vahvuutensa ja haasteensa. Tuntiperusteinen urakointi mahdollisti työvoiman joustavan siirtelyn eri työvaiheisiin, mikä vähensi tuotannon katkoksia ja paransi aikataulun hallintaa. Yksikköperusteinen veloitus oli puolestaan lähempänä rakennusalan perinteistä toimintatapaa. Lisäksi havaittiin, että tahtituotannon onnistuminen edellyttää huolellista suunnittelua, säännöllisiä viikoittaisia palavereja sekä tehokasta viestintää eri osapuolten välillä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tahtituotanto voi sujuvoittaa työn etenemistä merkittävästi. Optimaalinen työn sujuvuus saavutetaan, kun suunnittelu aloitetaan riittävän ajoissa, työntekijät ovat perehdytettyjä ja työmaalla on selkeä, mutta joustava rakenne. Opinnäytetyö sisältää myös jatkotutkimusehdotuksia tilaajayritykselle.