Parkeria kitaralla? : kuinka bebop-improvisaatio istuu sähkökitaralle

Abstract

Tutkimuksen tavoite oli analysoida saksofonisti Charlie Parkerin jazz-improvisaatiossa usein toistuvia ilmiöitä ja manereeja. Tutkimuksessa tavoiteltiin vastausta kysymykseen, miten Charlie Parkerin soittamista ilmiöistä voidaan ottaa vaikutteita sähkökitaralle, sekä miten näitä ilmiöitä voidaan jatkojalostaa harjoituksiksi oppimisen ja sisäistämisen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää niin musiikillista kuin pedagogistakin alaa.

Tutkimusaineistona toimi nuotinnus Charlie Parkerin vuodelta 1942 soittamasta improvisoidusta saksofonisoolosta. Transkriptiosta poimittiin oleellisia ja toistuvia ilmiöitä, joita Parker hyödyntää jazz-harmonian päälle improvisoidessaan.

Tutkimus tehtiin laadullisen tutkimuksen ottein ja laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä mukaillen. Keskeisenä tuloksena olivat erilaiset lähestymistavat jazzimprovisaatioon, ja niitä tukemaan tehtiin opetusmateriaaliksi 12 harjoitusta, erilaisia harmonisia tilanteita peilaten.

Harjoituksista pyrittiin tekemään laadukkaita, sekä helposti lähestyttäviä soittajan tasosta huolimatta ja niiden avulla pyrittiin tarjoamaan oppimateriaalia jazzimprovisaation ja Charlie Parkerin maneereiden sisäistämiseen tarvittavia työkaluja asiasta kiinnostuneille.