Maan korvessa kulkevi lapsosen tie : hoitotyöntekijöiden kokemuksia kuolevan lapsen hoitotyöstä

Abstract

Kuolevan lapsen hoito ja lapsen kuolema ovat hoitohenkilökunnalle äärimmäisen vaikeita tilanteita, jotka vaativat ammatillista osaamista sekä tilanneherkkyyttä. Hoitajan työssä on jatkuvasti varauduttava kohtaamaan kriisitilanteessa olevia potilaita ja heidän läheisiään. Tällainen tilanne vaatii hoitajalta ymmärrystä sekä kykyä tukea lasta ja hänen perhettään vaikeassa tilanteessa.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia kuolevan lapsen hoitotyöstä ja tekijöitä, jotka edistävät hoitohenkilökunnan psykososiaalista jaksamista kuolevan lapsen hoitamisessa. Opinnäytetyön tavoitteena on ymmärryksen lisääminen kuolevan lapsen hoitotyöstä, jota voidaan hyödyntää kuolevan lapsen hoitotyön kehittämisessä.

Opinnäytetyö toteutettiin monimenetelmätutkimuksena. Aineisto kerättiin Webropol- kyselylomakkeella, joka lähetettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen kolmelle eri osastolle, joissa hoidetaan lapsipotilaita. Kyselytutkimukseen vastasi osastojen ja poliklinikan hoitohenkilökunta, yhteensä 19 vastaajaa. Aineiston laadulliset kysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja määrällisen tutkimuksen mukaiset strukturoidut monivalintakysymykset kuvataan prosentteina ja frekvensseinä. Opinnäytetyön tuloksista nousi esiin useita tekijöitä, jotka edistävät hoitohenkilökunnan psykososiaalista jaksamista, kuten työn ja arjen tasapaino sekä mahdollisuus reflektoida hoitotilanteita. Hoitohenkilökunnan kokemukset kuolevan lapsen hoitotyössä näyttäytyivät työyhteisön tuen arvostamisena, tunteiden vaihteluna ja ammatillisin osaamisen ylläpitämisen tärkeytenä.

Kun hoitajille tarjotaan oikeanlaista tukea, koulutusta ja käytäntöjä, he voivat kohdata kuolevan lapsen hoidon haasteet paremmin sekä tuottaa perheille laadukasta ja hyvää hoitoa vaikeassa elämäntilanteessa. Opinnäytetyön tulosten hyödyntäminen hoitotyössä voi parantaa sekä hoitohenkilökunnan että perheiden hyvinvointia.