Seikkailupäivän vaikutuksia ryhmäytymiseen ja yhteistyötaitoihin : sippolan koulukodin henkilöstön havaintoja

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia seikkailupäivän vaikutuksia lasten ryhmäytymiseen ja yhteistyötaitoihin Sippolan koulukodin asuinyksikön lasten keskuudessa henkilöstön näkökulmasta. Tutkimus tarkasteli erityisesti henkilöstön näkemyksiä siitä, miten seikkailupedagogiikka vaikuttaa lasten vuorovaikutukseen ja ryhmädynamiikkaan. Työ pyrki myös selvittämään seikkailukasvatuksen mahdollisuuksia ryhmäytymisen ja sosiaalisten taitojen kehittämisessä koulukotiympäristössä.

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin havainnoimalla osallistujia seikkailupäivän aikana ja haastattelemalla koulukodin henkilöstön edustajaa. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa litteroitu aineisto jaettiin keskeisiin teemoihin. Tutkimuksen viitekehyksenä hyödynnettiin Tuckmanin ryhmän kehitysvaihemallia ja Forsythin ryhmädynamiikan teoriaa, joiden avulla analysoitiin ryhmän toiminnan ja vuorovaikutuksen muutoksia.

Tulokset osoittavat, että seikkailupäivä tuki lasten ryhmäytymistä ja yhteistyötaitojen kehittymistä. Ryhmän jäsenet alkoivat seikkailupäivän aikana tukea ja kannustaa toisiaan, mikä paransi ryhmän dynamiikkaa ja yhteishenkeä. Erityisesti lasten keskinäinen vuorovaikutus ja ryhmän koheesio vahvistuivat haastavissa tilanteissa, kuten vaijeriradan suorittamisessa. Tutkimustulokset korostavat seikkailukasvatuksen hyötyjä haastavien kasvatusympäristöjen työmenetelmänä. Jatkossa tuloksia voidaan hyödyntää seikkailukasvatuksen kehittämisessä ja sen vaikutusten laajemmassa tarkastelussa.