Esihenkilötyön merkitys työhyvinvoinnille : miten esihenkilö voi tukea työhyvinvointia?
Rantamäki, Susanna (2025)
Rantamäki, Susanna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503174391
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503174391
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysalan vetovoima ja pitovoima puhuttavat ja vuosittaiset, puutteellisesta työhyvinvoinnista aiheutuvat kustannukset ovat merkittäviä. Esihenkilön rooli työhyvinvoinnin tukemisessa on keskeinen.
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään kuntayhtymän Perhekeskusten työntekijöiden toiveita siitä, miten esihenkilöt voisivat tukea heidän työhyvinvointiaan sekä esihenkilöiden ajatuksia siitä, millaisia keinoja he kokevat heillä olevan työhyvinvoinnin tukemiseen. Tavoitteena oli saada selville konkreettisia keinoja työhyvinvoinnin tukemiseen. Opinnäytetyö oli laadullinen ja sen aineisto koostui Perhekeskusten työntekijöiden (n=18) ja esihenkilöiden (n = 4) ryhmähaastatteluista. Ryhmähaastattelut toteutettiin esittäen avoin kysymys, jonka pohjalta ryhmät lähtivät keskustelemaan aiheesta. Keskustelun edetessä esitettiin tarkentavia kysymyksiä. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella työntekijä- ja esihenkilöryhmissä esiin nousseet asiat olivat monelta osin samankaltaisia. Esihenkilöiden rooli työhyvinvoinnin tukemisessa koettiin tärkeäksi ja olennaiseksi. Esihenkilön johtamistapa, työn edellytyksistä huolehtiminen, joustaminen ja osaamisen kehittäminen, resurssien ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen sekä riittävät työhyvinvoinnin tukipalvelut olivat keskeisessä roolissa.
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään kuntayhtymän Perhekeskusten työntekijöiden toiveita siitä, miten esihenkilöt voisivat tukea heidän työhyvinvointiaan sekä esihenkilöiden ajatuksia siitä, millaisia keinoja he kokevat heillä olevan työhyvinvoinnin tukemiseen. Tavoitteena oli saada selville konkreettisia keinoja työhyvinvoinnin tukemiseen. Opinnäytetyö oli laadullinen ja sen aineisto koostui Perhekeskusten työntekijöiden (n=18) ja esihenkilöiden (n = 4) ryhmähaastatteluista. Ryhmähaastattelut toteutettiin esittäen avoin kysymys, jonka pohjalta ryhmät lähtivät keskustelemaan aiheesta. Keskustelun edetessä esitettiin tarkentavia kysymyksiä. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella työntekijä- ja esihenkilöryhmissä esiin nousseet asiat olivat monelta osin samankaltaisia. Esihenkilöiden rooli työhyvinvoinnin tukemisessa koettiin tärkeäksi ja olennaiseksi. Esihenkilön johtamistapa, työn edellytyksistä huolehtiminen, joustaminen ja osaamisen kehittäminen, resurssien ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen sekä riittävät työhyvinvoinnin tukipalvelut olivat keskeisessä roolissa.
