Työkuorman hallinta ja työstä palautumisen edistäminen työllisyyspalveluiden viranomaistyössä

Abstract

Työkuorman hallinta ja työstä palautumisen tukeminen ovat keskeisiä työhyvinvoinnin edistämisessä, erityisesti kognitiivisesti vaativissa tehtävissä, joissa liiallinen kuormitus voi lisätä uupumuksen ja mielenterveyshaasteiden riskiä. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa työn kuormitustekijöitä, sekä löytää ratkaisuja, jotka tukevat työn hallittavuutta ja edistävät työstä palautumista. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimi työn vaatimusten ja työn voimavarojen malli (JD-R) (Demerouti, Bakker, Nachreiner & Schaufeli 2001), jonka avulla tarkasteltiin työn kuormituksen ja voimavarojen välistä tasapainoa. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena, jonka tulokset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Kyselyaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä kohdeorganisaation työllisyydenhoidon asiantuntijoilta. Kyselyyn saatiin 17 vastausta, ja tulokset analysoitiin tarkastelemalla työkuorman hallintaa jaottelemalla sitä edistävät ja heikentävät tekijät erikseen, sekä luokittelemalla erilaiset palautumisen keinot fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin menetelmiin. Analyysissä korostuivat hybridityön ja joustavien työaikojen, sekä työyhteisön ja kollegoiden tuen positiiviset vaikutukset työhyvinvointiin. Samalla esiin nousi haasteita, kuten resurssien riittämättömyys, alituiset muutokset ja epäselvyydet ohjeistuksissa ja lainsäädännössä, sekä aikapaineet asiantuntijatyössä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työn hallittavuus ja työstä palautuminen edellyttävät toimivia tukimekanismeja, selkeää viestintää ja työtehtävien tärkeyden ja kiireellisyyden arviointia siten, että työmäärä pysyy hallittavana, ja asetetut tavoitteet ovat realistisia käytettävissä olevilla resursseilla. Työllisyydenhoidon asiantuntijatyössä kognitiivinen kapasiteetti on usein koetuksella työtehtävien jatkuvasti kasvavan määrän ja monimutkaisuuden vuoksi. Resurssien puutteet, sekä epäselvät tai vanhentuneet ohjeistukset heikentävät entisestään työn sujuvuutta ja hallinnan tunnetta. Erityisesti työn uudelleen organisoinnin keinot ja palautekulttuurin vahvistaminen, sekä työn määrällisten ja ajallistein paineiden rajaaminen nähtiin keskeisinä parannuskohteina. Johtopäätöksissä korostetaan työhyvinvoinnin johtamisen merkitystä, sekä työn voimavarojen vahvistamisen merkitystä kestävässä työllisyydenhoidon viranomaistyössä. Tutkimus tuottaa ajankohtaista tietoa työllisyyspalveluiden organisaatioille ja tarjoaa kehittämisehdotuksia työhyvinvoinnin ja työstä palautumisen edistämiseksi, tukien uuden työllisyyspalveluiden järjestämismallin kehittämistä ja suunnittelua.