"Tämä ei ole loppuelämäksi!" : maahanmuuttajaperheiden kokemuksia lastensuojelusta

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin maahanmuuttajaperheiden kokemuksia lastensuojelun palveluista. Tarkoituksena oli tutkia lastensuojelun palveluiden merkitystä perheiden kotoutumiselle haastattelemalla perheitä sekä syventymällä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen ja tutkimukseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa yhteistyökumppanille, joka työskentelee maahanmuuttajaperheiden parissa mutta ei ole lastensuojelun toimija. Lastensuojelua käsiteltiin opinnäytetyössä vain avohuollon osalta ja kotoutumista perheisiin liittyvien tekijöiden osalta. Haastattelut toteutettiin kasvokkain tai puhelimitse. Haastatteluihin osallistui yhdeksän perhettä. Saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemat jaettiin kotoutumista edistäviin tekijöihin ja kotoutumista haittaaviin tekijöihin.

Tutkimustuloksissa korostui maahanmuuttajaperheiden pelko lastensuojelua kohtaan, varsinkin ennakkoon ja palveluiden alussa. Kuitenkin kaikkiin vastaanotettuihin palveluihin sekä pääsääntöisesti kaikkiin työntekijöihin oltiin tyytyväisiä. Huomattavaa oli kotoutumista edistävien tekijöiden monipuolisuus; esimerkiksi lasten harrastuksiin pääsy sekä perheiden yhteiset retket koettiin merkittävinä. Saadun tutkimustiedon avulla opinnäytetyössä esitettiin kehitysehdotuksia maahanmuuttajaperheiden kanssa toimivan yhteistyökumppanin toiminnan kehittämiseksi.

Keskeisinä johtopäätöksinä voitiin todeta, että maahanmuuttajaperheet tarvitsevat enemmän oikeata ja oikein ajoitettua tietoa lastensuojelun tehtävästä ja palveluista. Palvelut itsessään saivat kiitosta haastateltavilta, ja niiden koettiin tukeneen kotoutumista. Yhtenä kehittämisehdotuksena todettiin laadukkaan tiedon tuottaminen maahanmuuttajien omilla äidinkielillä ja mahdollisesti kuvilla sekä tiedon saavutettavuuden parantaminen. Maahanmuuttajaperheiden haastattelu lastensuojelun palveluista asettaa tutkijalle eettisiä ja ajallisia haasteita aiheen sensitiivisyyden ja luottamuksen saavuttamisen vuoksi. Opinnäytetyössä voitiinkin kiteyttää, että maahanmuuttajaperheitä kannattaa jatkossakin haastatella tiedon tuottamiseksi, mutta haastattelun tilaa, tapaa ja aikaa tulee tarkastella kriittisesti sekä kehittää haastattelutilanne herättämään luottamusta. Tässä tutkimuksessa ei käytetty tulkkeja, koska tulkkien käyttö aiheutti epäluottamusta haastateltavissa. Haastateltavat oli valittu kuitenkin siten, että haastattelut voitiin toteuttaa haastattelijan kanssa yhteisellä kielellä. Yhtenä kehitysehdotuksena todettiin tulkkien koulutuksen kehittäminen ja tulkkien käyttäminen helpottamaan vuorovaikutusta ja herättämään luottamusta.