Työhyvinvoinnin merkityksellisimmät tekijät sosiaalialalla
Hämäläinen, Tanja (2025)
Hämäläinen, Tanja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503204597
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503204597
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin työhyvinvoinnin tilaa sosiaalialalla. Tarkoituksena oli selvittää, mitä työhyvinvointi on ja mitkä aiheet nousevat esiin tutkittaessa työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli tutkitun tiedon avulla lisätä ymmärrystä sosiaalialan tämänhetkisestä työhyvinvoinnista. Aihetta selvitettiin kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella, jolla pyrittiin hakemaan vastauksia siihen, mitkä asiat lisäävät ja toisaalta mitkä asiat vähentävät työhyvinvointia sosiaalialalla.
Tutkimuksen tietoperustan muodostivat työhyvinvoinnin käsite sekä työhyvinvointiin liittyvät ilmiöt, kuten työnimu ja työuupumus. Työhyvinvointi jaettiin neljään osa-alueeseen: fyysinen, psyykkinen, henkinen sekä sosiaalinen työhyvinvointi. Aineistoksi haettiin tutkimuksia, tieteellisiä artikkeleita ja raportteja. Tiedonhaku tehtiin Google Scholar-, Julkari-, Theseus- ja HAMK Finna tietokannoissa. Opinnäytetyöhön valikoitui kahdeksan tutkimusta. Valittu aineisto analysoitiin teemoittelulla.
Tulosten mukaan työhyvinvointia lisäävät sosiaalialalla työyhteisön toimivuus, kutsumus, johtajuus/organisaatio sekä vaikutusmahdollisuudet. Työyhteisön toimivuus ilmeni tutkimuksessa merkittävimmäksi pääteemaksi, kun tarkastellaan työhyvinvointia lisääviä tekijöitä. Tuki ja yhteisöllisyys näyttäytyivät tärkeinä voimavaroina ja voivat toimia suojamekanismina työn kuormitusta vastaan sekä ehkäistä työuupumusta.
Työhyvinvointia vähentäviä tekijöitä ovat tulosten mukaan vähäinen työnhallinta, puutteellinen johtaminen sekä työn muutokset. Näistä selkeimpänä korostui vähäinen työnhallinta, joka osoittautui aiheutuvan suurimmaksi osaksi resurssivajeesta. Resurssivaje lisää työkuormaa ja tekee työstä kiireistä, mikä osaltaan selittänee henkilöstön vaihtuvuutta. Julkisen sektorin säästöpaineet lisääntyvät jatkossa, joten resurssipulalle ei todennäköisesti ole tulossa parannusta. Tällöin työhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta tärkeimmäksi voidaan tutkimustulosten valossa todeta työn pito- ja vetovoiman kehittäminen.
Avainsanat Työhyvinvointi, sosiaaliala, työn imu, kirjallisuuskatsaus
Sivut 27 sivua
Tutkimuksen tietoperustan muodostivat työhyvinvoinnin käsite sekä työhyvinvointiin liittyvät ilmiöt, kuten työnimu ja työuupumus. Työhyvinvointi jaettiin neljään osa-alueeseen: fyysinen, psyykkinen, henkinen sekä sosiaalinen työhyvinvointi. Aineistoksi haettiin tutkimuksia, tieteellisiä artikkeleita ja raportteja. Tiedonhaku tehtiin Google Scholar-, Julkari-, Theseus- ja HAMK Finna tietokannoissa. Opinnäytetyöhön valikoitui kahdeksan tutkimusta. Valittu aineisto analysoitiin teemoittelulla.
Tulosten mukaan työhyvinvointia lisäävät sosiaalialalla työyhteisön toimivuus, kutsumus, johtajuus/organisaatio sekä vaikutusmahdollisuudet. Työyhteisön toimivuus ilmeni tutkimuksessa merkittävimmäksi pääteemaksi, kun tarkastellaan työhyvinvointia lisääviä tekijöitä. Tuki ja yhteisöllisyys näyttäytyivät tärkeinä voimavaroina ja voivat toimia suojamekanismina työn kuormitusta vastaan sekä ehkäistä työuupumusta.
Työhyvinvointia vähentäviä tekijöitä ovat tulosten mukaan vähäinen työnhallinta, puutteellinen johtaminen sekä työn muutokset. Näistä selkeimpänä korostui vähäinen työnhallinta, joka osoittautui aiheutuvan suurimmaksi osaksi resurssivajeesta. Resurssivaje lisää työkuormaa ja tekee työstä kiireistä, mikä osaltaan selittänee henkilöstön vaihtuvuutta. Julkisen sektorin säästöpaineet lisääntyvät jatkossa, joten resurssipulalle ei todennäköisesti ole tulossa parannusta. Tällöin työhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta tärkeimmäksi voidaan tutkimustulosten valossa todeta työn pito- ja vetovoiman kehittäminen.
Avainsanat Työhyvinvointi, sosiaaliala, työn imu, kirjallisuuskatsaus
Sivut 27 sivua