Verkostojohtaminen Pirkanmaan hyvinvointialueen lähipalvelusairaaloiden osastonhoitajilla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin verkostojohtamisen tilaa osastonhoitajien näkökulmasta perusterveydenhuollon vuodeosastoilla Pirkanmaan hyvinvointialueella. Verkostojohtaminen painottaa moniammatillisten tiimien, yhteistyöverkostojen ja organisaatiorajat ylittävän vuorovaikutuksen merkitystä yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa verkostojohtamisen kehittämiseksi ja tarjota toimeksiantajalle, Pirkanmaan hyvinvointialueelle, käytännön suosituksia johtamisen tueksi sen organisaatiorakenteiden muotoutuessa.

Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää osastonhoitajaa, ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että verkostojohtaminen on hyvinvointialueella vielä kehitysvaiheessa. Vahvuuksia löytyi moniammatillisesta yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta, mutta merkittäviä haasteita ilmeni tiedonkulussa, resurssien koordinoinnissa ja yhtenäisten toimintatapojen luomisessa. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin osastonhoitajien potentiaali, jota voitaisiin käyttää organisaation sisäisiin kehitysprojekteihin ja koulutuksiin.

Johtopäätöksinä opinnäytetyö tuo esille, että verkostojohtamisen kehittäminen edellyttää selkeämpää strategista linjausta, tehokkaampia tiedonkulkukäytäntöjä ja parempaa resurssinhallintaa. Nämä muutokset ovat välttämättömiä, sillä nykyiset staattiset ja hierarkkiset rakenteet eivät riittävästi tue monimutkaisten haasteiden ratkaisua. Osastonhoitajat osoittautuivat avainhenkilöiksi muutosten toteuttamisessa, ja teoriapohjan mukaan heidän roolinsa vahvistaminen voi lisätä toiminnan tehokkuutta ja työyhteisön hyvinvointia.

Opinnäytetyö osoittaa myös, että verkostojen vaikuttavuus perustuu luottamuksen rakentamiseen, avoimeen vuorovaikutukseen ja selkeisiin yhteisiin tavoitteisiin. Näiden tekijöiden vahvistaminen luo edellytyksiä innovaatioille ja monimutkaisten ongelmien ratkaisulle, erityisesti monialaisessa yhteistyössä. Tulevaisuudessa painopiste tulisi olla joustavien rakenteiden ja oppimista tukevien toimintatapojen kehittämisessä, jotta verkostot voivat vastata muuttuvien olosuhteiden ja yhteiskunnallisten vaatimusten asettamiin haasteisiin. Parempi verkostojohtaminen edistää toimintojen tehokkuutta, vahvistaa työntekijöiden sitoutumista ja työhyvinvointia sekä tukee kestävän kehityksen tavoitteita.

This thesis examined the state of network management from the perspective of ward nurses in primary health care inpatient wards in the wellbeing county of Pirkanmaa. Network management emphasizes the importance of multidisciplinary teams, cooperation networks and interaction across organizational boundaries in achieving common goals. The aim of the thesis was to produce new information for the development of network management and to provide the client with practical recommendations to support management as its organizational structures develop.

Seven ward nurses were interviewed in the study, and the data was analyzed using data-driven content analysis. The results show that network management is still in a developing stage in the welfare county. Strengths were found in multidisciplinary cooperation and interaction, but significant challenges emerged in the flow of information, coordination of resources and creation of uniform operating methods. In addition, the study highlighted the under-utilized potential of ward managers, which could be used for internal development projects and training.

As conclusions, the thesis highlights that the development of network management requires clearer strategic orientation, more efficient information flow practices and better resource management. These changes are necessary, as the current static and hierarchical structures do not sufficiently support the solution of complex challenges. Ward managers proved to be key people in implementing the changes, and strengthening their role can increase the efficiency of operations and the well-being of the work community.

The thesis also shows that the effectiveness of networks is based on building trust, open interaction and clear common goals. Strengthening these factors creates the conditions for innovations and solving complex problems, especially in multidisciplinary cooperation. In the future, the focus should be on developing flexible structures and learning-supportive practices so that networks can respond to the challenges posed by changing circumstances and societal demands. Better network management promotes operational efficiency, strengthens employee engagement and well-being at work, and supports sustainable development goals.