Isien kokemuksia kohtukuolemasta : Kokemuksia surusta ja kätilön antamasta tuesta

Abstract

Kohtukuolema tarkoittaa sikiön kuolemaa kohtuun. Suomen laki määrittelee tilanteen kohtukuolemaksi, jos raskautta on kulunut 22 täyttä raskausviikkoa tai sikiö on painoltaan vähintään 500g. Kohtukuolema voi johtua monesta syystä. Syy pyritään selvittämään, mutta tässä ei aina onnistuta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka isät kokivat kohtukuoleman tuoman surun ja kätilön antaman tuen sairaalassa ollessaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan työntekijät, erityisesti kätilöt, voivat kehittää työtään. Isät saavat vertaistuellista tietoa siitä, kuinka muut isät ovat kokeneet kohtukuoleman.

Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeeseen vastasi neljä (n=4) kohtukuoleman kohdannutta isää. Isät olivat kohdanneet kohtukuoleman raskausviikoilla 24–36. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksessa isät kuvasivat kohtukuoleman tuomaa surua raskaaksi ja järkyttäväksi. Kätilöiden antamaa tukea isät kuvasivat auttavaksi, lämpimäksi ja ammatilliseksi. Emotionaalisen ja tiedollisen tuen antaminen koettiin tärkeäksi. Kehityshaasteena esiin nousi isän kohtaaminen ja huomioiminen.

Jatkossa olisi hyvä tutkia isän surua ja tuen saamista sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Muiden perheenjäsenten surua ja tuen saamista tulee kartoittaa myös.

A stillbirth occurs when a fetus dies in the uterus. According to the definition of the Finnish law, the fetus is classified as stillborn when the pregnancy has lasted 22 full pregnancy weeks or the fetus has reached a birth weight of 500g. A stillbirth may occur due to various reasons. The aim is to investigate the reasons behind stillbirth but this is not always successful.

The purpose of this Bachelor’s Thesis was to study how fathers experienced the grief brought by stillbirth and the support given by the midwives at the hospital. The aim of this study was to create new information for social and health care professionals, especially for midwives, so that they could develop their work. Moreover, fathers can receive peer support from other fathers’ experiences of stillbirth.

The study was qualitative and the data was collected with the help of a questionnaire. Four (n=4) fathers participated in the study. The stillbirths that the fathers had experienced had occurred during pregnancy weeks 24-36. The collected data was then analyzed by using inductive content analysis.

In the study the fathers described their grief as heavy and shocking. The support given by the midwives was described as helpful, warm and professional. Emotional and informative support was deemed to be important. A development target raised by the study was encountering the fathers and supporting them adequately.

In the future research should focus on the grief and support after the fathers leave the hospital. In addition, the grief and support of the other family members needs to be researched, as well.