Omahoitajuuden ja toipumisorientaation merkitys ikääntyneiden hoitosuhdetyöskentelyssä : hoitajien kokemusten tarkastelu

Abstract

Ikääntyneiden mielenterveysoireilu on yleistä. Ikääntyneiden hoito on lähinnä keskittynyt sairauden hoitoon, eikä psykososiaaliseen hoitoon. Monissa mielenterveydenhoidon organisaatioissa on toipumissuuntautunut hoito tullut hallitsevaksi malliksi, mutta työntekijöillä ei ole selkeää ymmärrystä siitä, mitä toipumisorientaatio on tai miten se sisällytetään hoitoon.

Tavoitteena oli kartoittaa eräällä Varhan psykiatrisella osastolla hoitajien näkemyksiä omahoitajuuden ja toipumisorientaation merkityksistä hoitosuhdetyöskentelyssä. Tarkoituksena oli henkilöstön osaamisen kehittäminen. Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen opinnäytetyö ja se sisälsi myös kehittämisprojektin. Tutkimuksellisessa osuudessa tehtiin yksilöhaastattelut (n=5) teemahaastatteluin, analysointitekniikkana käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kehittämismenetelmiä olivat verkkokurssin pilotointi ja työpajatyöskentely, jossa metodina oli affiniteettikaavion käyttö. Tuotoksia olivat verkkokurssin päivitys ja kuvaus omahoitajuudesta.

Tuloksia vertailtaessa havaittiin, että omahoitajuuden ja toipumisorientaation estävissä ja edistävissä tekijöissä oli yhtäläisyyksiä. Toipumisorientaation elementtien tarkastelu omahoitajuudessa nosti esiin enemmän psykososiaalisten menetelmien elementtejä. Toipumisorientaatio oli kaikille vieras käsite, mutta sen koettiin korostavan omahoitajuuden tärkeyttä, parantavan jatkohoidon järjestelyjä sekä potilaan osallisuutta.