Tarinateatteri oppimisen näyttämönä

Abstract

Laurea-ammattikorkeakoulussa opiskelijat ovat voineet valita tarinateatteria viiden opintopisteen suuruisina niin sanottuina täydentävinä projektiopintoina vuodesta 2016 alkaen. Kaiken kaikkiaan tarinateatterin tekemiseen on osallistunut viitisenkymmentä sosionomi- tai kokemusasiantuntijaopiskelijaa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Tarinateatterin tekeminen on tarkoittanut treenejä ja keikkoja erilaisissa koulutus- ja sosiaalialan verkostoissa ja tapahtumissa, ja niiden myötä tarjonnut osallistujilleen huikeita kokemuksia, kohtaamisia ja kohdatuksi tulemisia.

Tarinateatterin tekemisen mahdollistamia kasvutarinoita olen saanut todentaa paitsi ryhmän ohjaajan roolista, myös opiskelijoilta saatujen kirjallisten, omaa oppimista käsittelevien reflektointien kautta. Käytän tässä artikkelissa vuosina 2017–2018 tarinateatteriin osallistuneiden opiskelijoiden reflektioita heidän luvallaan, ja nämä opiskelijoiden reflektiot erottautuvat muusta tekstistä kursiivien ja lainausmerkkien kautta. Tässä artikkelissa kuvaan ensin, mitä tarinateatteri on ja miten sitä on toteutettu Laureassa opiskelijoiden kanssa. Sen jälkeen kuvaan mitä tarinateatteri opettaa sosiaalialasta tai ihmisten kohtaamisesta opiskelijoiden kirjallisten reflektioiden ja kohtaamistyön teorian kautta. Tärkeimpänä teoreettisena peilinä opiskelijoiden reflektioille toimii Elisa Aaltolan ja Sami Keron teos Empatia – Myötäelämisen tiede.