Kosketusharjoitteiden merkitys teatterin harjoitusprosesseissa

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan syitä kosketusharjoitteiden tekemiselle näyttelijän näkökulmasta. Kosketusharjoitteita ja niiden ainutlaatuista neutraalia suhtautumista kosketukseen peilataan vallitsevaan länsimaiseen kulttuuriin, jossa kosketukseen liitetyt sosiaaliset merkitykset säätelevät sitä, millainen kosketus ihmisten välillä on sallittua.

Kosketusta lähestytään opinnäytetyössä keinona luoda näyttämölle uskottava läheisyyden illuusio. Kosketusharjoitteita tekemällä kehitetään kehotietoisuutta sekä kehon fyysisiä perusominaisuuksia ja kehonhallintataitoja. Harjoitteiden avulla opetellaan myös kehollista kuuntelua ja totuttaudutaan fyysiseen kontaktiin uusien ihmisten kanssa. Koskemista ja kosketetuksi tulemista harjoittelemalla rakennetaan keskinäistä luottamusta esiintyjien välille.

Opinnäytetyö tuo esiin kosketuksen hyvinvointivaikutukset ja tunnustaa kosketuksen merkityksen sosiaalisten verkostojen luomisessa. Työ ehdottaa, että kosketusharjoitteiden avulla voidaan tietoisesti edistää teatteriproduktioiden työilmapiiriä ja turvallisuuden tunnetta.