”Eikä häneltä puuttunut eräitä huvittavia puolia” : historiikki näyttelijä Valter Heikkisestä

Abstract

Tarkastelen opinnäytetyössäni isoisoisäni Valter Heikkisen (1890–1937) toimintaa Tampereen Työväen Teatterin näyttelijänä. Hän aloitti teatterissa Suomen sisällissodan jälkeen 1919 ja toimi näyttelijänä kymmenen vuoden ajan. Tässä opinnäytetyössä pyrin avaamaan hänen elämäänsä ja näyttelijänuraansa löytämieni lähteiden avulla.

Olen selvittänyt Valter Heikkisen elämää aikalaislähteiden ja sukulaisteni haastattelujen avulla. Aikalaislähteet olen löytänyt Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista ja Teatterimuseon arkistosta. Haastattelemani sukulaiset ovat Valterin neljä elossa olevaa lastenlasta.

Kaikilla haastattelemillani on vain toisen käden tietoa Valterista, sillä hän ehti kuolla heidän äitiensä ollessa 14- ja 17-vuotiaat. Näin ollen olen saanut vain pääpiirteisen kuvan Valterista yksityishenkilönä. Suurin osa aikalaislähteistäni ovat olleet eri lehtien teatterikritiikkejä, joista olen saanut havaintoja siitä, millaista hänen 1920- ja 30-lukujen taitteessa on ollut.

Tämä opinnäytetyö antaa yhden henkilön kautta pienen välähdyksen työväenteattereiden historiaan sekä 1920- ja 1930-lukujen teatterityöläisen elämään. Löydökseni ovat myös syventäneet omaa ymmärrystäni suvustani sekä omasta ammatti-identiteetistäni. Opinnäytetyön viimeisessä kappaleessa pohdin sitä, miten Valterin perintö on verrattavissa tähän aikaan ja omaan työhöni.

In this thesis, I study my great-grandfather Valter Heikkinen (1890–1937). My great-grandfather worked as an actor at the Tampere Workers' Theatre for ten years, starting immediately after the Finnish Civil War in 1919. In this thesis I aim to uncover his life and acting career using different sources.

I examine the life of Valter Heikkinen using contemporary sources and interviews with my relatives. I have found contemporary sources in the digital archives of the National Library of Finland and the archives of the Finnish Theatre Museum. The relatives I interviewed are Valter’s four living grandchildren.

All the people I interviewed only have second-hand information about Valter, as he died when their mothers were 14 and 17 years old. Therefore, I have only gotten a rough picture of Valter as a private person. Most of my contemporary sources have been theatre reviews in various magazines, from which I have gained insights into what his acting and actors' life at the turn of the 1920s and 1930s were like.

This thesis provides a small glimpse into the history of workers' theatres and the life of a theatre worker in the 1920s and 1930s through one person. My findings have also deepened my own understanding of my family and my own professional identity. In the final section of the thesis, I consider how Valter's legacy compares to this time and my own work.